Näin yö ennen armasta aattoa on Naisen tuvassa jouluvalmistelut kiivaimmillaan. Ja kaninkurat. Tässähän se koneella menee tämäkin hyvä aika paketoida/imuroida/järjestää/viikata ja panikoida viimehetken lahjattomuuksia. Mitä? Ai joulustressi? Se katosi yhtä matkaa suklaakonvehtirasian ensimmäisen kerroksen kanssa. (Anteeksi naapuri, joku söi teille tarkoitetun rasian.)

 

Voisi sanoa, että Naisen joulu on ihan hyvällä mallilla. Lapset ovat Isilässä ja talossa rauha ja hiljaisuus. Hetki sitten Nainen uhosi, ettei vietä joulua mikäli lapset ovat isällään. Ei vietä niin. Lapset ovatkin äidillään aaton. Huomenna siis Korkeimman ja Lastenisän armosta Nainen saa kupeidensa hedelmät takaisin luokseen kesken Isilävuoron. Lapset, kaikki neljä, halusivat viettää aaton äidin kanssa. Naisen ei tarvinnut mitenkään yrittää edesauttaa asiaa. Lapset halusivat äidin ja piste. Nainen on hyvillään ja laskee sen korvaukseksi venyneestä vatsanahkasta ja rusinoiksi imetetyistä rinnoista.

Miksi Lastenisä ylipäätään suostui tähän järjestelyyn jää arvoitukseksi. Tai tuskin se nyt edes mikään arvoitus on. Lieneekö Mustasurman poikamerkkiset omalla isällään ja tupa sielläkin tyhjä. Tai jotain. Aattona kello kaksitoista reikä reikä Lastenisän kullanvärinen ranskanpatonki kurvaa Naisen pihaan ja joulupäivänä kello kuusitoista reikä reikä noutaa lapsoset vielä yhdeksi yöksi Lastenisilään.

 

Tästä tulee kaikkien aikojen joulu. Nainen on näet hankkinut lapsilta salaa jymy-yllätyksen. Tai kolme. Yhden mustan, yhden ruskean ja yhden harmaan jymy-yllätyksen. Ja akvaarion ja kanaverkkoa ja purut ja juomapullon ja heinää ja ruokaa ja tunnelin ja pahvia ja… Kyllä. Yläkerran aulassa akvaarion suojissa rapistelee kolme sangen vilkasta gerbiilivauvaa. Eivät nuo kyllä enää vauvoja ole. Silloin olivat, kun Nainen kävi varaamassa ne. Juuri tulleita  (Ruotsista, seikka jota Kalle Koululaiselle ei saa kertoa!) ja siksi karanteenissakin ressukat.

 

Kalle Koululainen on kinunnut omaa gerbiiliä puolet elämästään, eli kuusi vuotta. Eetu Ekaluokkalainen on kinunnut vain vuoden, mutta pontevammin kuin Kalle koskaan. Kun Eetu oppi haparoiden lukemaan, kädessä ei keikkunut kirja vaan Naisen kannettava. Poika pyysi äitiään avaamaan Googlen ja kirjoitti hitaalla yksisormijärjestelmällään hakukenttään ”kerpiili”.

Naisen pikku avun jälkeen Eetu Ekaluokkalainen oppi itse hakemaan tarvittavat sivut ja tankkasi tietoa näiden jyrsijöiden ruokavaliosta ja hoidosta.

Nainen itki salaa sisällään, sillä hän olisi kaikista maailman lapsista juuri hellälle ja herkälle Eetulle suonut oman lemmikin. Asiassa on ollut vain yksi mutta. Tytti Tarhalainen on sellaisessa päiväkotiryhmässä, jonka lapsilla ei kenelläkään saa olla yhden yhtä lemmikkiä. Allergiaryhmässä.  Tytti Tarhalaisen omat ruoka-aineallergiat ovat aikaa myöten muuttuneet HC -painajaisesta epämääräisiin vatsakipuihin. Mutta koska gerbiilejä ei pääsääntöisesti syödä, sellaisen voi hankkia lemmikiksi. Paitsi jos lapsi on allergiaryhmässä. Oli. Vuoden alusta Tytti Tarhalainen siirtyy naapuriosastoon ja siksi Naisen yläkerran aulassa kipittää kolme eriväristä pikkugeerbiiliä akvaarion suojissa. Kolme jymy-yllätystä. Tytille, Eetulle ja Kallelle. Eero Esikoinen jää ilman gerbiiliä, omasta tahdostaan.

 

Naisella ei ole minkään maailman joulustressiä. Ei vaikka imuri nojaa ovenpieleen ja kuusi on vielä varastossa. Naisen vatsassa lepattaa pikkuperhosia, sillä hän ei millään malttaisi odottaa huomiseen nähdäkseen lasten ilmeet.

Onneksi konvehtirasiasta on vielä alakerros syömättä.

 

Ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille.