Naisen auto on kerännyt päälleen sen sortin kurapeitteen, ettei alkuperäistä väriä voi kuin arvailla. Auton peseminen syksyllä on noin yleisesti ottaen sama kuin heittäisi setelit suoraan ajotielle. Mikäli luvassa ei ole sadetta viimeistään ylihuomiseksi, on ainakin aamukasteen aste moottoritietä ajettaessa kurakertoimella kymmenen. Ei auta. Pestävä se on, sillä koslasta on miltei mahdoton könytä ulos likaamatta itseään.

 

Nainen ajaa pienen paikkakuntansa tutulle huoltoasemalle, ostaa liuotinpesun ja ruuvaa antennin irti. Tarkistaapa vielä, ettei kukaan takapenkin teletappi ole vääntänyt manuaalikahvasta autonklasia alemmas. Ei sitten tarvitse kokea paskahalvausta vedenpaisumuksen muodossa kesken pesun.

Poletti koneeseen ja sisään. Autopesussahan on oleellista ajaa sellaista metallipalkkien väliin, jotka markkeeraavat optimaalista kohtaa sijoittaa auto hallin sisäpuolelle. Ja näin Nainen tekee. Käsijarru päälle, vaihde silmään ja virrat pois. Kohta kiiltää. Ennen kuin toimenpide ehtii kiiltämisvaiheeseen, kuuluu pahaenteinen KLONKS. Kuskinpuolen peili siinä valittaa kohtaloaan kaksinkerroin taittuneena kohti konepeltiä. Nainen ei edes tiennyt, että peili voi taittua sinne suuntaan.

 

No. Lähtökohtaisestihan peilin taittumisen idea on, että kyseinen joustaminen mahdollistaa vauriottomuuden sanotaan nyt esimerkiksi vaikka autopesussa. Kun se iso harjoja roikottava häkkyrä palasi takaisin peräpäähän, piti kuulua toinen klonks. Ei kuulunut. Sen sijaan kuuluu ”voi vittu”.

Häkkyrä nappaa mukaansa palan peilin kehyksestä ja kauniin siniturkoosista maalista.

Autopesusta tulee hyvin pitkä intervalliharjoitus Naisen sydämelle. Sen koommin häkkyrä ei enää raiskannut peiliä eikä peltejä. Mutta hyvinpä riittää tuo yksikin.

Siinä sydäntä tykytellessä Naisella on aikaa tarkkailla häkkyrää. Se kun oli ottanut pitkän ikänsä aikana kipeää useammastakin peiliraukasta. Sen verran maalikirjoa entiseen valkoiseen pintaan oli tarttunut tietylle korkeudelle. No, enpä ole ainoa ajattelee Nainen. Joskus sellainen huomio näet helpottaa.

 

Kidutuksen loputtua Nainen avaa sekä kuskin, että repsikan ovet katsoakseen miten lähellä reunaa on. Kuskin puolella onkymmenen senttiä ja repsikan parikymmentä. Niin siis renkaasta siihen metallipalkkiin, joka markkeeraa optimaalista sijoittumiskohtaa pesupaikalla.

Oma vika, senkin sika.

Hetken mietittyään Nainen päätyy kuitenkin marssimaan sisälle huoltoasemalle ikään kuin vähän hattu kädessä tiedustelemaan että mitäs nyt tehdään. Vuodet asiakaspalvelussa ovat toimineet kuten Siperia konsanaan, joten tämä naisautoilija tietää miten reklamaatiot hoidetaan ja naivisti ajatteli metsän vastaavan kuten sinne huudetaan.

Niivvarmaajoo…

Nuori poika kassalla vaihtaa jalkaa ja sanoo ”jaa”.  Nainen ohjataan junior Omistajan pakeille. Mies ei nosta päätään papereista. Nainen seisoo ja odottaa. Jr. Omistaja lähtee mykkänä takahuoneeseen tai mihin lie. Senior-omistaja huikkaa, että jr. Omistaja meni katsomaan kameran kuvaa. Aha. Nainen painelee siis ulos odottamaan.

Hetken kuluttua jr. Omistaja tulee raivoissaan ulos hallista ja mylvii Naisen kasvojen edessä ”Sä ajoit LIIAN LÄHELLE! Nää kuvat menee vakuutusyhtiöön!”

”No sehän nyt on ihan selvää, mut mä olen kyllä käsittänyt, että ne palkit on siinä lattialla sitä varten, et niitten väliin kun tähtää, ollaan turvassa.”

”Älä yhtään yritä, NÄÄ MENEE VAKUUTUSYHTIÖÖN!” Mies huutaa raivoissaan. Hyvä ettei turpaan pätki. Nainen jää hämmentyneenä ulos. Jotenkin tämän sirkuksen olisi ymmärtänyt, jos Nainen olisi esittänyt jotain korvausvaateita, huutanut, syyttänyt tai aiheuttanut hysteerisen itkukohtauksen. Ilmeisesti olisi kannattanut samaan konkurssiin tehdä jotain edellä mainituista, sillä fiksu, aikuinen tapa esittää asiat eivät tuottaneet sen fiksumpaa ja aikuisempaa tulosta.

 

Sitten sr. Omistaja tulee ulos toteamaan vauriot.

Joo rikki on. Mutta kukaan ei ole sentään kuollut…

Tuo kukaan ei ole sentään kuollut lauseenhan on tarkoitus syyllistää valittajaa TAI tässä tapauksessa tapahtuneesta kertojaa siitä, että on materialistinen paskiainen, jolle peltilehmän raapaisu pitäisi asettaa sen sille kuuluvalle tasolle ”elämä lyö” – asteikolla.

Sori, ei pure Naiseen. Kukaan ei ole kuollut juu, mutta peilistä on silti pala irti.

Tämä sr. Omistaja ei puhu sanaakaan liian reunaan ajamisesta vaan sen sijaan vierittää syyn Naisen peiliin. Se kun on liian jäykkä. Isäs on…

 

Silti Nainen haluaa pienesti lausua kiitoksen sr. Omistajalle. Tämä vanha mies on sentään sekä puhetavaltaan että volumeltaan normaali. Ja lupaa soittaa Naiselle miten asia etenee. Eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä. Nainen tietää jo miten asia etenee. Nainen ei tule enää koskaan pesemään autoa, ostamaan saunasiideriä, tee lottoa, eikä ylipäätään mitään tässä kyseisessä paikassa, vaan ajaa sille toiselle asemalle vähän kauemmas. Tarvittaessa vaikka vähän enemmän kauemmas, kunhan kukaan kaksimetrinen karju ei tule huutamaan. Niin ja vakuutusyhtiöltä ei tule penniäkään, koska kuva Naisen autosta on takuulla otettu peilien korkeudelta, eikä siinä näy senttiäkään lattiaa. Saati niitä kirottuja palkkeja. On kai se nyt sanomattakin selvää, että liian lähellä oltiin. Mutta MIKSI, onkin ihan eri juttu. Ja siitä on tässä kyse.

 

Aakkosten alusta nimensä saaneella huoltoasemalla on kätevä pesukatu. Siinä ei voi ajaa liian sivuun. Niin ja jos jotain sattuu, palvelu tuskin perustuu naaman edessä huutamiseen ja vakuutusyhtiöllä uhkailuun.

 

Tai...Olisikohan painepesuri kätevä?