Nainen lapsineen on muuttanut. Eron jälkeinen väliaikaismajoitus betenoelementtihelvetissä on siis vihdoin taakse jäänyttä elämää. Sana väliaikainen sisältää ripauksen ironiaa, sillä tässä tapauksessa se venyi lopulta vuoden ja viiden kuukauden pituiseksi. Koko ajan Nainen odotti tämä olevan vain lyhyt visiitti kerrospelleilyyn (ja käsintiskaamiseen). Eipä ollut.

Ensin siinä luukussa ei pitänyt asua kauaa siksi, että Nainen ja Lastenisä tarvitsivat vain aikalisän alituisten riitojen siivittämään eloonsa. Lastenisän raahattua kuitenkin mustatukkainen unelmanaisensa yhdessä rakennettuun taloon, kävi ilmeiseksi että ainakaan yhteen paluun merkeissä asuminen tuossa naapurikyttääjien paratiisissa ei lyhentyisi. 

No. Seuraavaksi asuminen venyi odottaessa uutta kämppää. Siinä vierähti kevyet yhdeksän kuukautta. Jokainen jotain yhdeksän kuukautta odottanut tietää että sellainen aika ei mene erityisen kevyesti. Ja jokainen, joka asuu tilapäismajoituksessa tietää, että sellaiseen kotiutuminen on, jos ei nyt ihan mahdotonta, niin ainakin puhdasta tuskaa.

 Muutto meni oikein hyvin, kiitos kysymästä. Jos nyt ei oteta lukuun kolmea tikkiä (Velimies) lautasen kokoista mustelmaa (Nainen) ja juuri ennen muuttoa murtunutta varvasta (yksi urosmerkkisistä muuttomiehistä). Kerrostalosta pois muuttaminen, yllätys yllätys, kesti kauemmin kuin rivitaloon tavaran lastaaminen. Ah sitä ihanaa hissillä pelleilyä. Jos oli Nainen kypsynyt tuohon yhteen modernin sivilisaation huippukeksinnöistä jo asumisaikanaan, hän oli sitä erityisesti muuton melskeissä. Juuri kun Nainen oli saanut roudattua pari laatikkoa hissiin, painoi Kalle viistoistavee kakkoskerroksesta sen alas. Siltä korkeudelta käveleminen terveillä sählynpelaajakintuilla on näet mahdotonta. Laatikoiden kantaminen neljännestä sen sijaan ei ole. No on se. Muutaman kerran tuli tosin sitäkin tehtyä, sillä edes takaisin seilaavan hissin odottaminen ei ole Naisen parhaita piirteitä.

Myös Kalle Koululainen ja Eero Esikoinen oli valjastettu lihaksiksi. Eero veteli muuttomiesten pizzat ja cocikset Kalle ajeli rullakolla pitkin pihamaata. Hienoa lihastoimintaa.

 Pojat suorittivat muun muassa empiirisen tutkimuksen miten käy kymmenelle sentille kurkunpätkää, kun se laitetaan laskeutuvan takalaitanosturin alle.  Huonosti kävi. Eräs itse lapseton kantoapu ei ihan ymmärtänyt kaikkia käänteitä, joita orastavan testosteronin marinoimat poikamerkkiset saivat aikaan. Ehkä emme voi moittia häntä siitä.

Tavarat saatiin paikoilleen iltaa mennessä. Korjaus; sisälle iltaan mennessä. Seuraavan yön Nainen vietti ystävällään ja lapset isällään. Älkää luulko että kyseinen Homo Habilis olisi joustanut aikatauluistaan Naisen muuton vuoksi, se nyt vain sattui isiviikonloppuun.

 Seuraavana aamuna heti herättyään Nainen lausui peruuttamattomat sanansa; Ei sittenkään. Kyseinen sanakaksikko ei tarkoittanut muuttoa, eroa, tai muutenkaan mitään elämää suurempaa. Olipa tämä vähemmän karvaisen sukupuolen edustaja vain saanut mieleensä sittenkin vaihtaa huonejärjestystä. Hä? Miten niin tyhmää? Nainen saa muuttaa mieltään.

 Siinä sitä sitten lauantain ratoksi Nainen ja kantoapu-Ystävä vaihtoivat makuuhuoneen parisänkyineen eri kerrokseen ja kaksi lastenhuonetta päikseen. Tavaroineen. Jätesäkkejä ja laatikoita väistellen. Hirveän kätevää kannella huonekaluja prioriteetti ykkösenä. Varsinkin kun vuokrattujen muuttolaatikoiden palautusdeadline paukkui päälle. Jep. Lyhytpinnaisempi kantoapu olisi haistattanut pitkät ja lähetyt kaljalle, mutta Naisen onneksi kyseinen lehmänhermoinen Ystävä ei juo kaljaa.

 Muutosta on kulunut viikko ja päivä. Laatikot on purettu ja palautettu, jätesäkit tyhjennetty ja verhot roikkuvat ikkunoissa. Ikea rikastui Naisen uuden asunnon tilanahtaudesta ja kenkäkaappi sai uuden elämän tumppu- ja pipolaatikkona. Ilmainen vinkki; jos ahtaaseen käytävään ei voi sijoittaa lipastoa, litteä kenkäkaappi toimii täydellisesti. Kuka sanoi, että siihen pitää laittaa juuri kenkiä? Pienen modifioinnin (voi vit…tässä ei ole kuin edessä jalat…) jälkeen siitä tuli täydellinen pienen tilan pelastaja. Siitä ja monesta muusta kekseliäisyyden tuotoksesta.

Nyt on Naisella oma Pieni Koti. No ei se ole oma, ei edes pankin, mutta paikka jossa ei tarvitse odottaa sitku muutetaan. Täältä ei muuteta. Ei ainakaan hetkeen. Tai jos muutetaan, niin huoneita ei vaihdeta päikseen. Kai?

Muuttoon liittyi pientä haikeutta ja suurta helpotusta. Eron jälkeinen asunto muistutti koko ajan erosta. Se oli välitila, ikuinen kadotus, jossa Nainen oli tuomittu toistamaan samaa ajatusta 24/7. Uudessa kodissa on uudet seinät vailla ainuttakaan vanhaa taulukoukkua. Jos siinä ei ole tiettyä symboliikkaa, niin missä sitten.

 

 

(p.s. Jaksotus ja fontti päin pyllyä, nyt ei jaksa alkaa takuta. Naisen pahoittelut.)