Naisen kaikki neljä lasta ovat varustettu sangen erilaisilla luonteilla. Se tuntuu hämmästyttävältä ehkä siksi, että kaksi lapsista (Eero Esikoinen ja Eetu Ekaluokkalainen) muistuttavat ulkoisesti isäänsä ja kaksi (Kalle Koululainen ja Tytti Tarhalainen) äitiään. Luulisi, että tällainen tasajako näkyisi luonteissakin enemmän. Ei näy.

 

Eero Esikoinen syntyi 18 tunnin tuskien jälkeen yli neljäkiloisena ja hyvin helppohoitoisena kaljuna pullukkaposkena. Itsepäinen poika oli hyvin itsenäinen alusta asti ja oinaalle tyypilliseen tapaan ehdoton optimisti. Tämän matikkaneron koulumenestys on edelleen arvoitus Naiselle, Eero Esikoisen kun ei ole koskaan nähty tekevän läksyjä. Matematiikka, fysiikka ja kemia loistavat todistuksessa kirkkaina kymppeinä, huonoimmillaan kävivät kasissa. Lukuläksyjen laita on hieman toisin, ehkä se on suoraan verrannollinen siihen ”ei tullu mitää” tai ”tein läksyt jo koulussa” moodiin.

Eero Esikoinen on aina viis veisannut vaateista, ulkonäöstään ja tavaroistaan.  Luistimet viettivät kesälomaansa koulussa ja saappaat vaihtuivat kaverin kaksi numeroa pienempiin. Hanskat, pipot ja avaimet uusittiin säännöllisin väliajoin, koska ne hukku.

Eero söi aina mitä eteen kannettiin ja omaa erittäin hyvät unenlahjat. Pienempänä tämä Hannu Hanhi halusi keksijäksi. Nykyään hän toimii Naisen luona ollessaan Teknisenä Tukena. Mikä tahansa laite, ohjelmisto, jne. taipuu tämän IT-nörtin näpeissä kesyyn muotoon.

Eero Esikoinen harrastaa Dirt-pyöräilyä ja mönkkärillä ajamista. Tienaa kyytimällä kortittomia kavereitaan ja myymällä pelirahaa virtuaalimaailmassa (älkää kysykö miten se sen tekee, Hannu Hanhi kun on). Potentiaalia pojassa on saman verran kuin keskikokoisessa kylässä, mutta alisuoriutujana menee sieltä missä aita on matalin. Valitettavasti.

 

Nippa nappa kolmikiloinen ja tummat kutrit omannut Kalle Koululainen kirjaimellisesti syöksyi maailmaan. Puoli tuntia myöhemmin hämmästynyt äiti kysyi kätilöltä ”eikö se lopeta huutamista ollenkaan?” Ei lopettanut. Tämä leijonapentu on aina huutanut kovaa ja korkealta, ottanut oman tilansa ja aikansa.

Kalle Koululaisen empatiakyky on huippuluokkaa. Ei ole kerta eikä toinen, kun Lassie-elokuva laittoi pojan sängynpohjalle lohduttomasti itkemään. Kalle Koululainen osaa lohduttaa, halata niin että kylkiluissa tuntuu ja huolehtii liikuttavalla tavalla sisaruksistaan. Kun Tytti Tarhalainen noin vuoden ikäisenä horasi vahtimisesta huolimatta kylvyssä vettä oikein kunnolla, Kalle kävi vielä tuntien päästä huolestuneena silittelemässä siskoaan, ettei se vaan kuole.

Joskus Kalle Koululaista pitää toppuutella, ettei tämä kanna kaikkia Naiselle kuuluvia murheita. Kalle itki, kun Eetu Ekaluokkalaisella todettiin psoriasis. ”Mä en halua, että sitä kiusataan…”

Sylissä viihtynyt ja vieläkin äitiään halaileva Kalle hurmaa äitejä ja tyttäriä. Kalle Koululainen on tarkka vaatteistaan ja ulkonäöstään ja jos vain erehtyy äiti ostamaan mielestään ihan kivoja vaatteita vaikkapa alennusmyynnistä, ne ovat Kallen mielestä "Ihan homoja". Syyksi riitti eräidenkin farkkujen kohdalla tikkaukset ja taskut. Kyseisten yksityiskohtien "homus" ei koskaan auennut Naiselle.

Kalle koululaisen FB;n kaverilistalla taitaa olla enemmän tyttöjä, kuin poikia. Hyvien käytöstapojen lisäksi osaa siis käsitellä naisia. Erittäin sosiaalinen ja avoin, vähän ehkä koviksenkin vikaa, johtuen siitä niin pehmeästä ja haavoittuvasta ytimestä.

Kalle Koululaisen koulumenestys on samaa luokkaa kuin äitinsä. Se yltää parhaimmillaankin vain keskitasolle. Lukihäiriö tuo omat haasteensa oppimiseen.

 

Eetu Ekaluokkalainen oli syntymästään saakka kopio vanhimmasta veljestään. Samaa kaliiberia, joskin ihan niin kauan ei Naisen tarvinnut synnytyssalin laverilla kärvistellä. Eetu Ekaluokkalainen on herkkä rapumies, jota pitää kannustaa kovassa maailmassa. ”Mä en koskaan opi…” kuuluu Eetun yleisimpään lauseeseen, viimeinen sana vain vaihtuu tilanteen mukaan. Pessimisti, joka on sitä jotenkin liikuttavalla tavalla.

Siinä missä kaksi vanhinta veljeä valehtelevat vihellellen ”en se ollut minä…” Eetu suuressa oikeudenmukaisuudessaan tunnustaa Naiselle tekosensa. ”Minä rikoin sen läppärin” sanoi Eetu vuolaasti itkien, sillä siten kuuluu tehdä. Äiti on sanonut niin ja äiti on aina oikeassa. Voisi siis sanoa, että Eetulle menee opetukset perille.

Eläinrakas Eetu Ekaluokkalainen on itkenyt itsensä uneen useamman kerran, koska haluaisi oman lemmikin, edes pienen, mutta sitä ei ole voitu siskon allergioiden vuoksi hankkia. Siskon allergiat ovat jo vuosien saatossa parantuneet huimasti, joten lemmikin hankinta saattaa tulla kyseseen. Kun Nainen totesi, että Eetu voisi joskus saada oman gerbiilin vaikka Joululahjaksi, purskahti tämä Naisen hämmästykseksi itkuun. Gerbiiliä ei voi antaa lahjaksi, sillä se pitäisi paketoida. Eikä paketissa voi hengittää ja se varmasti kuolee... Nainen on alkanut empiä lemmikin hankkimisen järkevyyttä, tai ainakin on kallistumassa vähän jyrsijää pitkäikäisempään versioon, sillä äitinä hän ei ole lainkaan varma miten Eetu Ekaluokkalaisen psyyke kestää luonnon julmuuden, jonka sanelemana jokainen elämä päättyy lopulta kuolemaan. Josko aika parkitsisi hieman Eetunkin nahkaa...

Eetun hymy on valloittava. Poika näet hymyilee koko kasvoillaan aina välkkyvästä hammasrivistä silmiin asti. Onnettomuusaltis huimapää laskeutuu yleensä kasvoilleen sillä seurauksella, että ilmalentojen jäljet tulevat näkymään vielä aikuisenakin. Onneksi arvet vain komistavat miestä.

 

Tytti Tarhalaisen syntymään ei ehtinyt edes Lastenisä mukaan. Ensikirpaisusta ensiparkaisuun kului tältä kolmikiloiselta tirppanalta vaivainen tunti. Onneksi Nainen oli jo sairaalassa valmiiksi.

Tytti on perheen prinsessa, jonka hoivavietti alkoi orastaa jo ennen ensiaskeleita. Tämä vauvojaan hoitava kuopus haluaa isona äidiksi tai lastensairaanhoitajaksi. Tosin ensinnä mainittu hieman pelottaa, sillä Tytti kysyy usein ”sattuuko synnytys?”. Vauvat ovat kuitenkin sydämenasia myös päiväkodissa, jossa Tytti hoivaa vuoden ikäisiä ja omaa erityisen kyvyn saada porukan pienimmät rauhoittumaan. Jos joku vähänkin tuttu erehtyy tuomaan imeväisensä Tytin näköpiiriin, tämä syöksyy estoitta hellästi paijaamaan.  Ihan ventovieraiden vauvat saavat vain kaukaa ihailevia katseita.

Tytti Tarhalaisella on monta lempinimeä. Eräs niistä on Kissa. Tytti tulee syliin silloin kun itse haluaa ja valitsee itselleen mieluisat ihmiset, eikä sitä päätä kovin herkästi käännetä. Jos osaa kissa kehrätä, niin se osaa myös raapia. Ehkä kolmen veljen vuoksi se on väistämätöntä. Tytti Tarhalainen ottaa matsia liki kaksimetrisen Eero Esikoisenkin kanssa. Ei siis mitään itsesuojeluvaistoa.

Kaksosena tässä villikossa on tasan kaksi puolta. Enkeli ja se vähemmän enkeli. Siinä missä Eetu Ekaluokkaisella ei ole mitään tekemistä, Tytillä on. Aina. Taitava askartelija ja piirtäjä, joka Eetun tavoin uppoutuu käsillä tekemiseen tuntikausiksi. Naisen askartelulaatikko on yhtä ihana aarre-arkku kuin korulipaskin. Tytti Tarhalainen rakastaa kavereiden kanssa leikkimistä, mutta myös yksinoloa. Leikkivälineinä erilaiset kepit ja kivet ovat huippusuosittuja. Mielikuvituksessa siis löytyy.

 

Tässä siis Naisen neljän suora. Jokainen omalla tavallaan persoona ja siinäpä sitä haastetta sitten piisaakin, millä tukea jokaisen kasvua kyseiselle luonteelle sopivalla tavalla. Yksi vanhemmuuden ihanimmista puolista on, että pääsee näkemään millainen aikuinen juuri siitä omasta kullannupusta kasvaa. Kasvatuksesta huolimatta.