Naisen erosta on nyt kulunut miltei/tasan/yli vuosi, riippuen siitä mistä sen katsotaan alkaneen. Vuosi on ollut piinaavan pitkä, mutta sen puolustukseksi sanottakoon, että ainakin siinä sattui ja tapahtui. Paljolti ensinnä mainittua.

Erotarinoita syntyi tarpeesta jakaa ja analysoida eroa. Yhtä paljon kuin se oli tarkoitettu Naiselle, se oli myös lukijoille. Sillä ainuttakaan avointa blogia ei kirjoiteta vain itselleen, sanoi kuka tahansa aiheesta mitä lystää. Erotarinoita saavutti tarkoituksensa, ainakin palautteesta päätellen. Se toimii vertaistukena. Siinä on samoja ajatuksia, joita monet teistä ovat jo kokeneet. Tai kenties Naisen tarina on varoittava esimerkki. Mene ja tiedä.

 

Viimeaikoina Naisesta on alkanut tuntua, että aiheet käyvät vähiin. Tai kyllähän Lastenisästä voisi ammentaa aivan loputtomiin, semminkin vekkuli veijari tuo gramma-aivo on, mutta eroa koskevat ajatukset on jo ruodittu moneen kertaan.

Mistä kirjoittaisi? Pitääkö tekstin olla linjassa blogin nimen kanssa, ainakin pääsääntöisesti, vai pitäisikö Naisen aloittaa kokonaan uusi blogi uusine aiheineen?

Erotarinoita on käynyt kovin rakkaaksi. Te, ihanat vakilukijat olette myös ehdottomasti sitä. Nainen arvostaa jokaista kommenttia ja palautetta. Monesti itki niitä lukiessaan.

 

Elokuun lopussa asiat ikään kuin loksahtivat kohdalleen. Tapahtui kaksi asiaa. Nainen aloitti uudet opinnot ja Lastenisän rysän päältä kiinni jäämisestä tuli kuluneeksi vuosi. Sanotaan, että suru kestää kalenterivuoden. Erosuru kestää kauemmin, mutta sen pahin tuska taittunee niillä tietämin. Riippuen tietysti monesta asiasta, kuten aina, mutta ainakin pääsääntöisesti.

Opiskelujen aloittaminen antoi Naiselle taas päivärytmin ja tilaisuuden kuulua johonkin. Eipä tuo nyt ennenkään kattoon räkinyt ja kaljaa kitannut päivät päästään, sillä lapsethan sen rytmin antoivat ja hyvä niin. Lasten vuoksi piti jaksaa. Nyt Nainen saa lasten lisäksi uuden syyn jaksaa. Nainen kuuluu taas johonkin. Jonain päivänä hän valmistuu uuteen ammattiin. Jonain päivänä hänellä voi taas olla se mitä menetti. Oma Koti. Ei huonompi visio.

 

Asioiden paikalleen loksahtamisesta huolimatta Erotarinoita jatkuu siis ainakin toistaiseksi. Naisella on kuitenkin jo mielessä uusia visioita ja aiheita. Ehkä ne sopivat paremmin jonkin toisennimisen blogin alle. Tai ehkä niitä pitää vain räätälöidä tänne sopiviksi. Joka tapauksessa aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Hyvä niin. Kaikkeen taitaa tottua, lopulta. Siinä kaikessa on auttanut tämän blogin pitäminen. Ja Te, ihanat lukijat.

Lämmin kiitos siitä.