On koittanut se, mitä Nainen peläten odotti. Lasten on määrä mennä Lastenisälle viikoksi kesälomaa viettämään. Kahden pienimmän kohdalla sana ”loma” on tosin liioiteltua. Lastenisä kun tiedusteli Naiselta mahdollisuutta pitää heitä päivisin hoidossa. Ja se mahdollisuushan on, sillä Tytti Tarhalaisen ja Eetu Eskarilaisen päivähoitopaikat ovat auki vielä Kesäkuun loppuun.

 

Ensin Naista raivostutti. Viedä nyt lapset hoitoon ja itse vetää lonkkaa kotona, kun kerran on loma ja ihana vapaa. Ehtisi tuo päivät pierrä sinfoniaa silloinkin, kun lapset ovat siellä missä asuvat, äidillään. Mutta sitten järki ajoi tunteen ohi. Päivähoidossa lapset saavat syödäkseen muutakin kuin jäätelöä ja ranskiksia, heitä rasvataan ja juotetaan aurinkoisella ilmalla ja joka päivä on tekemistä. Muutakin kuin seistä kentän reunalla katsomassa kuinka Mustasurman lapset pelaavat jalkapalloa, tai laskea miten montaa erilaista korahdusta sohvalla kuorsaava Lastenisä Alatiuninen päikkäreillään päästää.

 

Viikoksi isälle. Nainen ei ole koskaan ollut lapsistaan viikkoa erossa. Isiviikonloppujen neljä päivää on eron sanelema pakko ja silloinkin katala huoli hiipii Naisen paksun nahan alle. Entä jos? Entä jos Lastenisä ei katso perään? Kadottaa ostoskeskukseen, uimarannalle, pihasta teille tietämättömille. Entä jos karvainen setä viiskytviis houkuttelee katsomaan koiranpentuja ja kaappaa autoonsa? Jos Lastenisä kääntää katseensa hetkeksi ja uimataidoton vajoaa pinnan alle? Entä jos ne saavat lämpöhalvauksen? Palavat pahasti? Kaksi jälkimmäistä tosin torppaantuvat sääennusteita katsoessa. Sataa, sataa ja sataa. Kerrankin kesäkuinen tyyppisää ei saa Naista vääntämään suupieliään alaspäin. Sade tietää sisälläoloa ja siten vähemmän mahdollisuuksia kaikkiin niihin kamaluuksiin, joita Naisen keskivertoa vilkkaampi mielikuvitus hänelle loihtii. Valitettavasti mielikuvitus ei ole syypää siihen, miksi Lastenisään ei käy luottaminen. Sen sanelee kokemus.

Siinä missä Naisella on nopeat refleksit ja haukan katse, Lastenisällä on sangen painava takamus. Suoranaista paniikkia, jopa sen kuuluisan paskahalvauksen, aiheuttaa Eetu Eskarilainen, joka päivää ennen isiviikkoa tokaisee heidän käyneen salaa "uimassa". Lastenisän asunnon lähellä on iso, syvä ja vuolasvirtainen järvi, jonne lapset olivat suuressa kekseliäisyydessään lähteneet kahlailemaan. Tytti Tarhalainen oli kuulemma käynyt kerran aikaisemminkin, joten opasti ystävällisesti reitin veljelleen. Lienee turha mainita, ettei kumpikaan osaa uida?

Kävipä niin ikävästi, että Eetu Eskarilainen mulasi oikein kunnolla ja kastuneet shortsinpuntit paljasti pikku ristiretkeläisten puuhat Lastenisälle. Jännä juttu, että tämäkin lipsahdus lastenkaitsemisesta tuli Naisen tietoon ikään kuin vahingossa. Tietenkin tuli, Lastenisällä taitaa olla muistissa mitä mieltä Nainen oli hänen isyytensä ja perseensä painavuuden laadusta.

 

Jotta Nainen ei surisi sieluaan mustelmille, hän lähtee matkalle. Tosin vain viideksi päiväksi, mutta kyllin kauas, jotta ajatuksilla olisi edes teoreettinen mahdollisuus lakata pyörimästä vain yhden ympyrän kehällä. Lasten. Maanantaina Nainen vie kalleimpansa Lastenisälle, käy kehityskeskustelun Entisen Epäonnensa kanssa aiheesta järvi ja hukkumiskuolema ja pakkaa punaiseen matkalaukkuunsa säänkestävää ja käytännöllistä. Sadetta ovat kaiketi luvanneet meren sylissä uinuvaan saareenkin.

 

Toivottavasti keskiaikaisten kirkkojen ja raunioiden katselu auttaa ikävään ja pelkoon. Edes vähän.