Mikä on sellainen, joka tulee auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja lähtee kun sateet alkavat? Vastaus; kevätflunssa. Ulkoilufriikille Naiselle tämä on kova paikka. Ei riitä että hän vihaa ylipäätään sairastamista, joka Naisen mielestä on maksimaalisen turhauttavaa. Hän erityisesti vihaa sairastaa koivujen suurentaessa hiirenkorvaiset lehtensä auringonkehrää kohti. Niin, koska joutuu katsomaan tätä kasvutarinaa sormenjäljille lääpittyjen ikkunoiden läpi betonielementtihelvetin kätköissä.

Hengittäminen onnistuu vain suun kautta, joka puolestaan lastuttaa huulet kuiville riekaleille. Nenästä on turha edes mainita. Kylmät väreet vuorottelevat kuumien samankaltaisten kanssa, eikä ole ihan selvyyttä kumpi laatu voittaa juoksukilpailun selkänahkaa pitkin. Polvia särkee. Päätä särkee. Nielua, keuhkoja, sormia, sääriä särkee. Mutta eniten vaan potuttaa. Urakalla. Erityisen isolla urakalla.

Eero Esikoinen herää olohuoneen patjamajoitukseltaan ja ilmoittaa ettei mene kouluun. On maanantai ja opettaja saattaa olla hieman eri mieltä asiasta. Kuume, oksentelu ylä- tai alapäästä lienevät ne hyväksytyimmät syyt jäädä peiton alle. Nainen heltyy kuitenkin. Olkoot nyt tämän kerran kurkkukipuinensa kotona. Nainen vie Eetu Eskarilaisen ja Tytti Tarhalaisen nimiensä mukaisiin paikkoihin, ajaa kaupan parkkipaikalle ja unohtaa mitä kaikkea se tyhjä jääkaappi pyysikään tuomaan.  Tämä ilmiö tosin toistuu terveenäkin.

Lopulta ostoskärryn kukkura kertoo Eero Esikoisen viettäneen juuri viikonlopun Naisen luona, samaa naureskelee kuitin loppupäässä keikkuva kolminumeroinen summa. Viidennen täyden ostoskassin päällä lepää niistopaperit ja mehupullot.

 

Nainen taistelee ostoksensa kotiin. Siellä Eero Esikoinen nukkuu edelleen patjalla, suu auki ja tukka sekaisin. Pitkä poika tulee patjalta jo miltei yli, mikä ei näytä unta haittaavan. Kuten ei myöskään ikkunasta sisään hyökkäävä valo ja seinän takana täysille linkouskierroksille ehtinyt pesukone. Saisipa tuollaiset unenlahjat.

Eero Esikoinen herää, nappaa aamupalaksi kolme pinaattilättyä ja juo puoli litraa mehua tölkin suusta. Nainen älähtää, kuten äitien kuuluukin. Sitten Nainen saa kuningasidean. Mitäs jos katsottaisiin joku hyvä leffa ja syötäisiin karkeilla maha kipeäksi? Eero Esikoinen ei vastustele. Niinpä Nainen ajaa läheiseen videovuokraamoon, saa kähistyä tiskillä ”Häjyt” ja lähtee valtavan karkkisäkin kanssa taas kohti betonielementtiviidakkoa. Hetken kuluttua he makaavat kumpikin omilla sohvillaan ja kommentoivat leffan tapahtumia toisilleen. Ja yhtäkkiä, siinä se on. Yhteys murkkuikäiseen. Eero Esikoinen saa äidin itselleen. Ei ole kolmea muuta jakamassa aikaa, tilaa ja huomiota, kuten aina pojan tullessa. Nainen on nyt läsnä ja sanoo opettaja tai kuka tahansa mitä tahansa kurkkukivun oikeutuksesta kotona oloon, Nainen laittaa pontevan pisteen sellaisille epäilyille.

”Arvaa miten mä saan isältä bensarahaa mopoon?” Eero Esikoinen ei irrota katsettaan kuvaruudusta. Näin keskustelua murkkujen kanssa käydään, ohimennen.

”No?” Nainen haluaisi ajatella rahan irtoavan kotitöillä, mutta entisen miehensä tuntien ei voi siten uskoa. Mikään ei kuitenkaan valmista häntä seuraavaan.

”Se antaa rahaa, että mä en menis kotiin, kun se on Mustasurman kanssa siellä…”

”Hä?”

”Joojoo. Se sanoo, että tossa on sulle kakskymppiä, jos et tuu kotiin ennen kymmentä.”

Nainen puree lastuille rohtunutta alahuultaan, ettei alkaisi huutaa suoraa huutoa. Niin mikäli siis ääntä lähtisi sen naurettavan pihinän sijaan.

Eero Esikoista hieman naurattaa kätevä konsti saada rahaa Lastenisältä, mutta pieni varjo käy vihreiden silmien takana. Viipyy vain hetken, mutta Nainen sen ehtii huomata. Asiasta ei voi tehdä juuri nyt sen suurempaa numeroa, sillä Eero Esikoisen tuntien Nainen tietää tämän lopettavan kertomiset siihen paikkaan.

 

Koko illan Nainen ajattelee poikaansa ajelemassa mopollaan illalla, kun kaverit ovat menneet koteihinsa. Ajelee, koska ei voi mennä omaansa. Nainen laittaa tekstiviestin, jossa muistuttaa että äidin luokse saa aina tulla. Jos isä kieltää menemästä kotiin, äiti ottaa mielellään, eikä kysy mitään. Eero Esikoinen vastaa ”joo”.

 

Ja niin Lastenisä onnistui langettamaan haisevan varjonsa äidin ja pojan muuten niin onnistuneen saikkulötköpäivän päälle. Onnistuipa tuo myös lapioimaan muutaman multaisen paakun kuopasta, jota itselleen kaivaa. Näet syksyllä Naisella on oma huone Eero Esikoiselle ja jälleen muutama hyvää isyyttä vastaan taisteleva argumentti takataskussaan.

Tykki on ladattu, Lastenisä.