”Minusta ei sitten tule mitään viikonloppuisää”, sanoi Lastenisä painokkaasti ja allekirjoitti jälkikasvunsa huoltamista ja tapaamista sinetöivät sopimukset. Ja oikeassa tuo olikin, ei tullut viikonloppuisää. Tuli joka toinen viikonloppuisä.

Lastenisä Kroonistunut Sanansasyöjä unohti kauniin ajatuksen olla läsnä jälkikasvunsa elämässä siinä siunaaman hetkessä kun käveli Lastenvalvojan luota takaisin Mustasurman taikapiiriin. Ei ole ruuhkaa Naisen kalenterissa sillä saraa ollut. Lastenisä ottaa lapset tasan joka toinen viikonloppu torstai-illasta maanantaiaamuun. Lause sisältää sikäli pienen valheen, että tuo poikiensa elämän suurin sankari vei Kalle Koululaisen kerran hampurilaiselle virallisten tapaamisten ulkopuolella. Aika hyvin puoleen vuoteen. Naista ei voida syyttää tästä, sillä hän ei ole tehnyt elettäkään etäännyttääkseen isän lapsistaan tai lapset isästään. Paitsi sen yhden suuren eleen, jota avioeroksi kutsutaan. Siinäkin teossa syyte tosin luetaan kolmelle. Naiselle, Lastenisälle ja Mustallesurmalle. Kahden viimeksi mainitun mielestä oli ihan okei että Mustasurma käytti Naisen kotia ja aviomiestä, joten Naiselle eron hakeminen oli ihan okei.

 

Millainen isä unohtaa omat lapsensa, pitää näitä vain pakolliset ja silloinkin kaksimetrinen leka otsassa? Ei kovinkaan kummoinen. Eipä tuo sitä tosin avioliiton aikanakaan ollut. Nainen nähtiin potkimassa palloa poikamerkkisten kanssa, keräämässä kastematoja ja opettamassa uimaan ja luistelemaan. Lastenisä havahtui lähinnä oven kolahdukseen kun Nainen saapui kaupasta ja latasi viisi täyttä kassillista ruokaa jääkaappiin. Siisti sisätyö maanantaista perjantaihin virastoaikoja noudattaen ilmeisesti uuvutti miehen sen sortin koomaan, ettei siitä herätty kuin ruoka-aikoina.

 

Kesäloma oli tämän 11 kuukautta vuodessa kestävän kooman ainoa poikkeus. Kunhan vain Nainen oli säästänyt vuoden aikana pienen rahaston, ohjelmoinut loman täyteen, pakannut kassit ja eväät, nousi mies sohvalta. Levänneenä ja virkistyneenä valmiina kaikkiin seikkailuihin. Nainen olisi toivonut samanlaista valmiutta myös kesäloman ulkopuolella, mutta Lastenisän piti vissiin levätä.

Kuinka monta kertaa kirveli katsoa isiä poikiensa kanssa nurmikentällä. Yhtä monta kertaa kirveli kuulla, kuinka jokainen poika vuorollaan pyysi Lastenisää johonkin yhteiseen tekemiseen ja saivat vastaukseksi ”katotaan vähän myöhemmin”. Koskaan sitä myöhemmin ei tullut, eikä sitä edes katsottu. Pojat lakkasivat kysymästä. Jokainen vuorollaan.

Toki Lastenisä teki poikiensa kanssa sentään jotain, kunhan se vain ulottui jotenkin arjen ulkopuolelle. Laski mäkeä Puuhamaassa, onki Oulun reissulla Eero Esikoisen ja tämän kummisedän kanssa. Mutta ei koskaan niitä, mitkä olisivat eniten merkinneet. Potkinut palloa tavallisena arki-iltana.

 

Luulisi, että koska lapset menevät isälleen vain joka toinen viikonloppu, tämä skarppaisi ja tekisi jotain heidän kanssaan. Luulisi. Luulo ei kuitenkaan ole tekoja. Lapset saavat jakaa isänsä huomion Mustasurman kanssa, joka tunnetusti ottaa tilansa ja vähän muidenkin tilan.

Isän uusi vessanpesijä hoitaa lapsia ja tekee ruuat. Harmi vain, että tuo keittiöihme ei osaa vaihtaa nakkikastikkeen vehnäjauhoja gluteenittomiin, jolloin sama ruoka kävisi kaikille, myös Kalle Koululaiselle. Onhan se niin monimutkaista (?) että jollain on keliakia, mutta kurjaa se on myös Kalle Koululaisen näykkiä eilisen tähteitä, kun muut vetelevät vieressä nakkikastiketta. Pikantti pikku alleviivaus toisen erilaisuudelle. Nainen laittaa Lastenisälle jälleen kerran vähemmän mairittelevan viestin. Mustasurma kannattaisi pitää keittiön sijaan makuuhuoneen puolella, jossa tuontapaiset ovat parhaimmillaan.

 

Lastenisästä ei kuulu pitkään aikaan mitään. Soitot ja tekstiviestit ovat lakanneet. Nainen on lähinnä helpottunut, sillä viimeksi kun Lastenisästä kuului enemmän, tämä yritti luikerrella ovesta sisään suoraan makuuhuoneen puolelle. Tutkimattomat ovat miehen ajatuspolut.

Sitten alkaa taas kuulua. Nainen ei millään jaksaisi enää pitää vihaa, sillä ihan jo lasten ja käytännön asioiden hoitumisen vuoksi väleissä pysyminen olisi kohtuullisen järkevä ratkaisu. Ei nyt ihan ystävinä, mutta lasten vanhempina kuitenkin. Mutta Lastenisälle ei voi yhtään antaa löysää, sillä siitä todennäköisesti taas alkavat puhelut. Tämän uhallakin Nainen käy Kalle  Koululaista koskevan keskustelun Lastenisän kanssa hyvässä hengessä.

Lastenisä sanoo, ettei Kalle Koululainen ei ole ollenkaan oma itsensä hänen luonaan. Nainen nielee syyttävät sanat jotka johtavat suoraan Mustasurman sylttytehtaalle ja ajattelee kesällä tulevia rippijuhlia. Niiden vuoksi on pakko olla väleissä. Pakko. Ei saa pilata Eero Esikoisen tärkeää päivää vihaa tihkuvalla ilmapiirillä.

”Ehkäpä poika on mustasukkainen”., saa Nainen lopulta muotoiltua. Se on hyvin totta, sillä mikäli lapsi tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu ja joutuu jakamaan huomion paitsi sisarustensa, myös isänuuden ja tämän lasten kanssa, voi olla perusteltua olettaa käytöksen johtuvan juuri tästä.

”No kyllä me suurin osa ajasta ollaan ihan omalla porukalla, ilman että tässä on… ketään…ylimääräisiä”. Lastenisälle tuottaa vaikeuksia sanoa Uuden Sijauspatjansa nimeä entiselle vaimolleen. Ylimääräinen kelpaa silti hyvin. Ainakin se on kuvaava.

 

Suurin osa ajasta ilman ylimääräisiä. Jep. Tuon ajan Lastenisä todennäköisesti ”lepää” ja mikäli jälkikasvun kertomuksiin on uskomista, lopun ajat he viettävät joko Mustasurman luona tai Mustasurma tulee yöksi Lastenisälle. Kalle Koululainen istuu illat katsomassa televisiota Lastenisän ja Mustasurman kanssa, josta ei pidä ja todennäköisesti todistaa myös sellaista, mikä murkkuikään astuvaa poikamerkkistä nolottaa. Kumma juttu kun ei ole oma itsensä.

 

Eron jälkeen Nainen on monesti yrittänyt vääntää rautalangasta ja sittemmin ratakiskosta, kuinka tärkeää olisi lapsille viettää ihan vaan aikaa isänsä kanssa. Mennä ulos, tehdä yhdessä ruokaa, kyläillä sen puolen sukulaisilla, jonne Naisella ei ole enää asiaa. Kahden nuorimman mielestä isin luona on ihan kivaa, koska Mustasurma tuo aina paljon karkkia tullessaan, eikä kukaan kiellä syömästä niitä kerralla. Jos ne syö, Mustasurma hakee lisää. Pettämätön logiikka. Kalle Koululainen on jo niin iso, että ymmärtää ainakin jollain tasolla ettei pelkkä karkin syöminen riitä sisällöksi isiviikonloppuun.

 

Isiviikonlopun iltana Kalle Koululaiselta tulee tekstiviesti ”Hyvää yötä, nähdään pian”. Oikeasti siinä lukee; minun on ikävä sinua äiti. Nainen voi vain arvailla, mitä nuoren miehen sielussa läikähtää näpytellessään tekstiviestiä. Ehkä viereisellä sohvalla kuhertelee kaksi kyyhkyläistä, ehkä Lastenisä on ollut kyvytön näkemään ja kuulemaan pientä pyyntöä, ole minulle hetken. Vain minulle.

 

XXX

 

Tule poikani. Pötkötellään illat kaksin samalla sohvalla, kun sisaresi ovat menneet nukkumaan. Nauretaan tyhmille ohjelmille ja höpötellään hassuja. Kerrot mitä koulussa tapahtui ja kuinka Lauri astui naulaan. Kutitan sinua ja laitan sinut muka solmuun. Naurat niin kovin, että joudun vähän hyssyttelemään. Pienet nukkuvat. Olen sinun äitisi, mutta yritän olla myös isä. Laitetaan sitä sinun pyörää ja vaikka en niistä oikein ymmärrä, opettelen. Teen mitä vain puolestasi, kävelen vaikka tuleen vuoksesi. Vaan yhtä en pysty sinulle tekemään. Isää, joka aidosti olisi läsnä arjessasi, joka tietäisi mitä sinulle kuuluu ja vietäisi aikaa kanssasi. Auttaisi sinua kasvamaan mieheksi. Olen siitä hyvin pahoillani.