Millä todennäköisyydellä lapsi on sairaana, jos seuraavalle päivälle on sovittu sellaiset pikkujutut kuten työpaikkahaastattelu ja vuokrasopimuksen jatkon allekirjoitus? Vastaus, erittäin suurella todennäköisyydellä.

Kiitos elämä.

Nainen on jo tottunut tähän kohtalon pikku kepposteluun. Erottuaan Lastenisästä, hän meni näet naimisiin Mr. Murphyn kanssa. Eikä tuo jääräpääpässi poistu kotoa koskaan. Sillä on päivät aikaa haista sohvalla ja miettiä miten tekisi kaikesta kaksin verroin haastavampaa. Kuulostaa ihan Lastenisältä.

 

Tytti Tarhalainen on siis kuumeessa tänä ihanan keväisenä sunnuntaipäivänä, jolloin juhlitaan Naisen esikoisen syntymäpäivää kerrostalokolmiossa. Kyseessä on ensimmäiset juhlat, jotka järjestetään näissä ahtaissa kulisseissa. Nainen siivoaa, leipoo, laittaa ja järjestää kaiken yksin. Ja kaiken siivoamisen, leipomisen, laittamisen ja järjestämisen keskellä Nainen ikävöi yhtä asiaa. Keltaista leivontakulhoaan. Ikävä on yhtä järkeä vailla kuten kaikki edellisetkin, mutta istuu yllättävän sitkeässä.

Erossa Nainen otti huonoimmat. Astiat, ruokailuvälineet, kipot ja kattilat. Jätti Lastenisälle paljon sellaista, mitä katui myöhemmin. Lastenisä tuskin osaa arvostaa keltaista leivontakulhoa ja sen kertomia tarinoita.

 

Nainen osti kulhon kuusitoista vuotta sitten. Ikäisekseen tämä kulhovanhus oli loistavassa kunnossa. Siinä oli vuosien saatossa vatkattu jokainen ristiäis- ja syntymäpäiväkakku. Sen kaapista kaivaminen enteili erityistä hyvää. Juhlia, vieraita, yhdessäoloa ja naurua, tuoreen kahvin tuoksua. Keltainen kulho oli nähnyt kahdeksan muuttoa ja yhtä monta keittiönkaappia, jonka pimeydessä se odotti seuraavaa erityistä. Kuinka monta pizzapohjaa ja pullataikinaa siinä olikaan noussut. Ja nyt se on Lastenisällä kun Nainen järjestää esikoiselleen syntymäpäiväjuhlia.

Ei auta kuin ostaa uusi tilalle, väriltään turkoosi. Se ei tule näkemään ainuttakaan kastejuhlaa, eikä siinä ehditä vatkata kuudentoista tulevan vuoden syntymäpäiväkakkuja. Siihen mennessä nuorinkin on jo todennäköisesti muuttanut pois Naisen luota. Uusi kulho tulee kauniilla värillään kertomaan ettei ole keltainen, mutta tähän on nyt tyytyminen. Näin kävi ja minkäs teet.

Ehkä uusi turkoosi onkin parempi. Siihen ei liity ainuttakaan muistoa, eikä se saa silmävesiä liikkeelle kertoessaan kakuista, joita Nainen valmisti onnellisen tietämättömänä siitä kaikesta surusta joka hänen päällensä vielä tulee.

 

Uusi ja kirpeistä muistoista puhdas. Kunpa elämäkin olisi sellaista. Valittavissa kaupan hyllystä, muiden kaltaistensa joukosta sellaisen tilalle, jonka menetti. Ajattelemattomuuttaan antoi pois, eikä ymmärtänyt vielä kaipaavansa yhtenä hölmönä hetkenä kerrostalokolmion keittiössä.

Hyllyn reunassa lukisi; onnellinen elämä. Kaupan päälle leivontakulho.

 

 

 

xxx

 

Juhlat on juhlittu. Eero Esikoinen muisti kiittää ja halata.  Tarjottavat riittivät ja vaikka täytekakku oli hieman kuivaa Naisen makuun, jäätelöllä jatkettuna sekin menetteli. Tytti Tarhalainen jaksoi urheasti kuumeestaan huolimatta, eikä Naisen mielessä asunut ahnas haikeus. Ehkä se tuleekin vasta viikon kuluttua, kun Eero Esikoinen on taas Lastenisän luona, virallisena syntymäpäivänään. Ensimmäisen vauvan viisitoistavuotisjuhlat sujuivat siis kerrostalokolmiossakin. Ei nyt ihan niin kuin ihanassa ja itse rakennetussa talossa, mutta soljuivat omalla painollaan kuitenkin. Eikä edes erään tietyn keltaisen puute sävyttänyt tätä keväistä päivää siniseksi.