Se on kevät Naisen kalpean rintanahan alla. Siitä todisteena pesukoneessa pyörivät talvivaatteet ja samaa laatua olevat kengät odottavat eteisessä matkaa kellariin.  Siististi sikin sokin ääsmarketin muoviseen pussiin pakattuina. Narsissi keittiön pöydällä kääntää kukkansa valoa kohti. Mustat rytkyt vaatekaapissa väistyvät kirkkaiden värien ja hempeiden pastellien tieltä takimmaisiksi odottamaan taas uutta pimeää. Nainen haluaa ihanaa turkoosia, vihreää, farkkuhameita ja korkokenkiä. Aamulla on vielä kylmä, mutta päivä nostaa lämpömittarin asteikon näyttämään kymmenen paremmalle puolelle.

Äkkiä lompakossa käy taas tuttu pyörre. Uudet fillarit  Eetu Eskarilaiselle ja Kalle Koululaiselle. Lenkkareita, kurahousuja, kevyempää takkia sen talven aikana kutistuneen tilalle. Ja ne kesärenkaat.

Koska kotona lorvijan lompakko ei täyty siinä käyvän pyörteen vastapainoksi, täytyy kesärenkaita metsästää käytettynä. Tämä osoittautuu haastavimmaksi osuudeksi. Vaikka Nainen on mielestään keskivertoa parempi autoilija, se ei tarkoita että hän tietäisi autoista mitään. Auto on väline, jolla siirrytään paikasta toiseen stereoiden soittaessa lempimusiikkia. Nainen osaa tankata, lisätä pissapoikaan nestettä, melkein katsoa öljyt (no kun se mittatikku ei ole yhteistyökykyinen), ajaa autopesuun ja katsoa rengaspaineet, jos jaksaa kumartua. Yleensä ei jaksa. Aika hyvin, kun ottaa huomioon ettei hän vielä hetki sitten osannut avata konepeltiä.

Naisella on aina ollut mies niitä muita juttuja varten. Huollot, öljynvaihdot ja vuodenaikaan nähden sopivat renkaat ovat hoituneet ihan itsestään. Nainen ei edes tankannut avioliittovuosien aikana. Se loppui näet siihen, kun erään auton bensatankin korkki vittuili yhden kerran liikaa. Lastenisä hoiti, teki, vei, puunasi ja laittoi. Huolehti nippelit ja nappelit, jotta Nainen sai siirtyä paikasta toiseen stereoiden soittaessa lempimusiikkia. Kätevää. Avioeron myötä tuo kätevyys vaihtui kädettömyyteen.

Netti-ilmoitukset ovat täynnä käytettyjä autonrenkaita. Kun niistä raakkaa pois kaikki yli sadan kilometrin säteellä olevat, jää jäljelle vielä kosolti vaihtoehtoja. Harmi vaan, että niissä jäljelle jääneissä on lukemia, jotka eivät sano naiselle mitään. 185/jotain ja 14 tuumaa lukee rekisteriotteessa. Sellaiset siis. Seuraavaksi hyppää silmille ET. Kyseessä ei ole avaruudesta maapallon kamaralle päätynyt olio, joka haluaa soittaa kotiin, vaan lukemasta joka saattaa torpata renkaiden sopivuuden omaan Ford riepuun. Pitäisi kuulemma sovittaa. Juu, no tuota…

Lastenisän kadottua Mustansurman samanväriseen avaruudessa kaiken nielevään aukkoon, renkaidenvaihtajan painavan viitan peri Naisen Isä. Mikäli Nainen haluaa sovittaa rengasta autoonsa, se tarkoittaa myös Isän raahaamista paikalle. No tuota…

 

Kävi niin, että Nainen laittoi viestiä potentiaaliselle renkaanmyyjälle. Renkaanmyyjä sattui soittamaan Naiselle takaisin tämän ollessa miesseurassa. Kyseinen Mies ei kuitenkaan ollut Naisen Isä, joka tietää tyttärensä autotuntemuksen, eikä siten jaksa enää yllättyä mistään. Puhelun loputtua Mies kysyi vaikeita kysymyksiä. Eräs niistä koski vanteita.  

”No…kun en mä oikein kuunnellut…” Miehen suunnalta kuului tyrskähdys, joka juontui pidätellystä naurusta.

”Niin ja sit niistä puuttu ne pultitkin…” Mies, joka on kuunnellut Naisen ulapalla oloa rengasasiassa jo kotvan, alkoi nauraa hillittömästi. Nainen vetäisi samalla sekunnilla ne mitkä myytävistä renkaista puuttui ja haistatti eräänkin mämminnäköisen tuotoksen tuolle vedet silmissä ulvovalle luomakunnan kruunulle.

Mitä väliä on vanteilla? Muuta kuin että niitä ilman ajaminen on mahdotonta. Mies sai hyvät naurut ja Nainen jäi ilman renkaita. Etsintä jatkuu.

 

Samainen Mies pelkää Naisen kyydissä (Fordissa on kuulemma tasan kaksi vaihdetta, lujaa ja enemmän lujaa) ja neuvoo kuinka taskuparkki tehdään. Nainen on vääntänyt taskuparkkia kahdeksantoista vuotta, eikä ole kertaakaan osunut. Ei kai, kun mieluummin nousee katsomaan paljonko siellä takana on vielä tilaa. Miehet ilmeisesti eivät tee niin.

Naisen ystävissä on monta sellaista, jotka tekevät jotain tai useita seuraavista asioista. Eivät aja autopesuun, tankkaavat vain tutulla asemalla, eivät omaa pienintäkään käsitystä siitä, mitä tehdään sammuneelle ajovalolle, eivätkä totisesti ymmärrä renkaista mitään. Turha kai mainita että kaikki ovat naisia. Ihania, fiksuja ja monessa asiassa todella taitavia. Paitsi autoon liittyvissä jutuissa.

Paha kai sinne pesuun on ajaa, kun ei tiedä missä kohtaa ne eturenkaat sijaitsevat. Peilit vääntyy jos ajaa liian reunaan. Tämä Nainen kuitenkin ajoi suoraan ja ajaessaan ulos ihanan kiiltävän Fordinsa kuivattavaksi, huomasi erään ikävän seikan. Takaoven alaosasta oli talvella irronnut pala maalia ja nyt siinä kohdassa kukki ruoste. Ilmeisesti Tytti Tarhalainen oli vetäissyt oven penkkaan tai johonkin, minkä vuoksi huolella ruostesuojatun autovanhuksen maalipinta ei enää pystynyt tappelemaan tiesuolauksien seurauksia vastaan. Parempien kesärenkaiden etsintä päättyi juuri sillä hetkellä. Varaston perällä uinuvat vanhat saisivat kelvata siihen asti, kunnes Naisen pihassa seisoisi sellainen vaihdokki, jonka mukana tulisi hyvät kesäkiekot. Ehkä autokauppiaalla tulee olemaan yhtä hauskaa kuin eräälläkin Miehellä. Naiselle nimittäin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista tulevassa uudessa vanhassa autossa on hyvät kesärenkaat.

Niin ja kunnon autostereot.