Lastenisä Rahallalahjoja ostaa Eero Esikoiselle kalliin pyörän ja taulutelevision. Kalle Koululainen vinkuu kännykkää. Nainen toteaa, että pyydä isiltä, kun kerran Eero Esikoinenkin saa kaikkea mitä pyytää. Ja niin Kalle Koululainen tulee isin luota silmät loistaen uuden kännykän kanssa. Lastenisä Rahallalahjoja osti hienon kosketusnäyttökännykän. Ja täsmälleen samanlaisen myös Eero Esikoiselle. Juuri sille samaiselle, joka sai myös kalliin pyörän ja taulutelevision. Nainen ei edes yritä päästä perille niistä monimutkaisista ajatuspoluista, jotka saattoivat Lastenisän juuri tämänkaltaiseen ratkaisuun. Naisen kasvatuslogiigan mukaan kun kaikki neljä eivät aina voi saada tasan ja kaikkea samanlaista. Joskus on jonkun vuoro. Sitten taas toisen vuoro. Jokainen saa joskus, eikä kaikkea mitata samalla senttiviivaimella. Niinhän se on elämässäkin. Koittakaa ymmärtää, Nainen eli lapsuutensa aikana, jolloin lastenkutsuilla syntymäpäiväsankari sai ainoana lahjan ja koko juhlakööri tyytyi sokerihumalan tuomaan yleiseen villiintymiseen.  Lastenisän ajatuspolku on lopulta kaikessa monimutkaisuudessaan perin yksinkertainen. Ostan, olen siis kiva. Lahjon, olen superkiva.

Lastenisän uusi vessanpesijä Mustasurma antaa omien lastensa vanhoja vaatteita, pelejä ja tavaroita. Nainen on ilmoittanut, että Lastenisä ottaa vaan kernaasti vastaan jos haluaa, muitta Naisen asuntoon ei yksikään riepu eksy tai rievulle käy kuten lumpuille kuuluukin. Nainen ei halua muistutusta Mustastasurmasta, jonka vuoksi talo jota ei koskaan pitänyt myydä ja avioero jota ei koskaan pitänyt tulla, tapahtui. Lastenisä tietää tämän varsin hyvin. Nainen on tehnyt sen selväksi muutamallakin tulenkatkuisella tekstiviestillä ja vähintään yhtä monella puhelulla.

Tuli päivä, jolloin Eetu Eskarilaiselle ilmestyi ”uusi” reppu. Lastenisä Paskanpuhujan mukaan se oli kirpputorilta. Sivuhuomautuksena mainittakoot, että Lastenisä ei koskaan käynyt kirpputorilla. Eipä tuo samainen Sohvasika Hevimies koskaan kuunnellut Jenni Vartiaistakaan, vaikka autosta löytyi heti varhain kesällä tämän Mustasurmaa erehdyttävästi muistuttavan artistin levy…

 Nainen oli kuitenkin päättelykyvyssään edellä tuota yksinkertaista otusta, jonka oli baarista kuusitoista vuotta aikaisemmin kotiinsa ja elämäänsä raahannut. Arvasihan sen. Reppu oli Mustansurman tuliaisia. Mutta koska Eetu Eskarilainen tykkäsi tuosta mustasta ja pelimerkkejä täynnä olevasta repustaan, Nainen nieli kiukkunsa ja antoi pojan pitää sen. Toista kertaa Nainen ei sitten enää niellytkään. Tapahtui niin, että Eetu Eskarilainen tuli isin luota kotiin ”uusi” paita päällä. Paidalle kävi kuten sukille pesukoneessa, se katosi. Puf. Tuosta vaan. Luotettavien lähteiden mukaan paita löytyi sittemmin muovipussista pieniksi palasiksi leikeltynä roikkumasta Lastenisän uuden auton sivupeilistä.

Helpottiko? KYLLÄ!

Eipä ole Isinuuden Mustasurman tavaroita tai vaatteita sen koommin Naisen asunnossa näkynyt.