On päiviä jolloin Nainen käy suihkussa, meikkaa, pukee päälle kauniit vaatteet ja korut. Katsoo peilikuvaansa ja ajattelee, ihan ok nelikymppiseksi. Tekee, suorittaa, järjestää, organisoi. Kirjoittaa to do- listoja ja yliviivaa niistä kohdan kerrallaan. Käy lenkillä, imuroi maton alta, soittaa äidille.

On päiviä, jolloin nainen ei saa itseään ylös aamulla. Eetu Eskarilainen myöhästyy ja Tytti Tarhalaisen aamupiiri on alkanut aikapäivää sitten. Kalle Koululaisen matikankoe jää ilman allekirjoitusta ja siitä seuraava muikkari kokee saman kohtalon. Nainen ajattelee levon auttavan ja hakee sairaslomaa.

Virhe. Paha paha virhe.

Sairaslomalla on liikaa aikaa ajatella. Nainen pukee pyjaman päälle toppavaatteet ja vie lapset. Myöhässä tietenkin. Ja sitten venyy sängyssään iltapäivään. Tiskit haisee ja pyykkivuori vittuilee. Nainen ei meikkaa, käy suihkussa, katso itseään peilistä. Pukee farkut ja villapaidan vasta hakiessaan lapsia, pipo likaisen tukkansa peittona. To do –listat? No, kyllä te arvaatte…

Päivä lähtee käyntiin, jos vaan aamulla jaksaa raahautua suihkuun, meikata ja pukea päälle kauniit vaatteet ja korut. Jos vaan jaksaa. Viimeaikoina niitä jaksamattomia päiviä on ollut huolestuttavan paljon. Kaikki on niin tahmeaa.

No, päivät siis menevät hyvin, jos vaan jaksaa. Sitten tulee ilta ja tarinat alkavat. Lapset kertovat isistä ja Isinuudesta. Nainen nyökkäilee, vastailee ”jaa, niinkö? No sehän on mukavaa”. Puristaa kämmeneen kipeät raidat kynsillään ja nielee sanan, ”huora”. Tekee mieli huutaa, raivota, kieltää puhumasta, lähettää vihaatihkuva tekstiviesti Lastenisälle, lähteä ovesta eikä tulla takaisin. Nainen nyökkäilee ja vastailee. Hymyilee ja vihaa sisällään niin että sieluun sattuu.

 

Kalle Koululainen tulee illalla viereen. Nukkumaanmenoaika on mennyt jo aikoja sitten. (Koko ajan on jotain asiaa. Pissahätä. Hampaat unohtui pestä. Muista äiti kirjoittaa matikankokeeseen aamulla nimmari.) Miettii hetken ja sanoo;

”äiti, kun me oltiin Isinuudella, Tytti Tarhalainen sanoi jotain tosi loukkaavaa sille”

”ai, no mitä se sanoi?”

”No jotain tosi loukkaavaa ja sitten Isinuusi käveli pois” Kalle Koululaisen kapoinen selkä katoaa lastenhuoneeseen, siihen jonka kaikki kolme jakavat ja jonne ei mahdu kuin sängyt.

Valhe. Lohduttavaksi tarkoitettu. Ehkä Kalle Koululainen näki Naisen väkisinpuristetun hymyn taakse, kun tarinat taas alkoivat. Tarinat, kuinka Tytti Tarhalainen tykkää Isinuudesta. Istuu tämän sylissä, leikkii barbeilla, silittää isinuuden kissaa. Kuinka Eetu Eskarilainen saa Isinuuden lasten vanhat jääkiekkomailat, vaatteet, pelit,  pelata tietokoneella ihan niin kauan kuin haluaa ja jäätelöä lisää vielä kolmannen kerran. Isinuuden luona. Lohduttavaksi tarkoitettu valhe, voi pientä.

 

Nainen päättää jaksaa aamulla käydä suihkussa, meikata ja pukea päälle kauniit vaatteet ja korut.