Naisen elämää, tai pikemminkin maailmankatsomusta voi kuvailla useilla lauseilla. Eräs osuvimmista menee näin; Älä tee tänään sitä, minkä tekemättömyydestä saat huomenna paskahalvauksen.
Koko blogikirjoitus olisi mahdollista tiivistää tähän yhteen lauseeseen, mutta mikäli joukossa sattuu olemaan joku jolle käsite paskahalvaus ja dead line- paniikki ovat vieraita, avattakoon aihetta.
 
Sattuupa niin, että Naisen tulisi opetella koko sosiaalialan englanninkielinen sanasto. Päivässä. Nainen on lukenut aikoinaan kätilövastaavan ja saanut näin korvattua nykyisten opintojen peruskurssin, mutta siitä nyt ei ole huomista esitelmää varten kummoistakaan apua. Esitelmiä on sitä paitsi kaksi ja sanasto sellaista, jota kuullessaan suomeksikin nyökyttelee hyvin tyhjä katse silmissään. Ammattislangia.
Miksi vain päivä? No siksi, että sitä olisi ollut viikko. Tai vuosi. Mutta koska dead line on huomenna, niin…
 
Miksi oi miksi ihmisen tyhmyys käy käsikynkkää laiskuuden kanssa? Miksi vastenmielisiä asioita ei vain saa tehtyä ajoissa? Aina pitää panikoida, valvoa ja nippanappailla vaikka voisi ajoissa lukea, kerrata ja mennä levollisin mielin iltaisin nukkumaan. Että olen parhaani tehnyt ja se riittää. Sen sijaan Nainen valvoo edeltävän yön, hokee tyhmätyhmätyhmä ja nousee aamun ainoana ajatuksenaan; kolmen tunnin kuluttua tämä on ohi. Tämäkin. Kunnes tulee seuraava. Ja seuraava. Loputon jono dead lineja ja paskahalvauksia.


Sen sijaan että Nainen jatkaisi englannin paukuttamista takaraivonimiseen paikkaan, hän laatii aiheesta pika-analyysin. Ongelma; vastenmielinen asia. Ratkaisu; suorittaa vastenmielisyydestä huolimatta. Se mitä ongelman ja ratkaisun väliin jää on osa analyysia. Avainsana miksi?
Jokaisella meillä on asioita, joita teemme puolella ajatuksella ja asioita joihin intohimoisesti sytymme. Kaikkeen ei voi laittaa täyttä latinkiaan. Tämä on useille tuttua pitkässä parisuhteessa ja teini-ikäisen kasvatuksessa, joissa kannattaa valita minkä sodan haluat voittaa. Sillä jokaista et voi. Usko. Et vaan voi.
Naisen elämä on ollut enimmäkseen tuota puolen ajatuksen suorittamista. Sellaista semiuuvuttavien asioiden sarjaa jo monta vuotta. Tilapäisyyttä. Kunhan tämä vain on ohi ja suoritettu, päästään lähemmäksi maalia. Mutta se maalipa teki kepposet ja katosi. Puf. Tuosta vain. Ei tullut kultaista palkintoa, ei edes pronssisijaa. Siksi kaikenlainen ”kunhan nyt tämänkin tästä saan suoritettua, niin…” aiheuttaa niskakarvoissa ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Tästä on muistijälki. Tietoisuus, että kaikki epämiellyttävä, mutta jotain kohti pyrkivä ei ehkä tuotakaan tulosta. Säästä voimasi, valitse sotasi.
 
Analyysi on siis valmis. Mitä tehdä tiedolla? Alkaa lukea englantia ja oppia nöyryyttä sellaisten asioiden edessä, joille kuuluu nöyryyttä osoittaakin. Hah. Koska Nainen osaa esittää huonotkin puolensa itselleen edullisessa valossa, hän esittelee tästäkin sen toisen puolen.
Elämä on tässä. Nyt. Huomenna voi tulla Hornetin turbiini (tuntematta hävittäjäkoneanatomiaa) niskaan ja silloinkos ottaisi päähän että kuoli osaten miltei täydellisesti sosiaalialan englantia, mutta se viimeinen blogikirjoitus jäi tekemättä. Näin täydellinen englanti kompastuu sellaisen jalkoihin, joka antaa täydellistä polttoainetta intohimolle. Kirjoittamiselle.
Jonain päivänä Nainen horjuu maaliin. Uupuneena, kiitollisena että teki enkut ja kenkut. Vaikka vain puolella ajatuksella. Eikä se maali ole The Maali. Sen takana siintää seuraava. Ja seuraava. Mikäli Luoja vain elinpäiviä suo. Maalien välillä on tehtävä niitä itselleen epämieluisia asioita. Elää toisinaan sitku, ei nytku. Ja kuitenkin pidettävä kirkkaana mielessä, että maali on kuitenkin vain maali. Sinne matka on elämää.
 
Nainen lataa kirjoituksen blogiinsa, kaataa toisen kupin kahvia, huokaa syvään ja avaa englannin sanaston. Tervetuloa Hornetin turbiini, olen valmis.