Millainen on täydellinen Mies Ystävä? Luotettava, hellä, hauska, sosiaalinen, lapsirakas ja turvallinen. Täydellinen Mies  Ystävä silittää myötäkarvaan, alati ja väsymättä. Ja mikä parasta, Hän on palavasti rakastunut.
Nämä tuntomerkit täyttävä uros on todisteiden mukaan majaillut Naisen sohvalla jo useita aikoja. Ja mitä Nainen tekee? Laittaa aikalisän, viimeistä silausta vaille eron, sillä sohvalla majailu alkaa ottaa liikaa okulaariin.

Kun lapset lähtevät Isilään, alkaa Naisen oma aika. Tai niinhän sitä äkkiseltään luulisi. Sillä Täydellinen Mies Ystävä on koko ajan odottanut samaista viikonloppua ja me aikaa. Koska Nainen on kiltti ja koska rakkaudettoman ja varsinkin kosketusvapaan avioliiton jälkeen myötäkarvaan silittäminen on maailman ihaninta, hän myöntyy. Koko viikonloppu ollaan me. Ja sitten tulevat taas lapset.  Kun tätä me-symbioosia on jatkunut kuukausia ja kun koulussa alkaa viimeinen loppukiri eli mehujen irtipuristus opiskelijaraukoista, alkaa käydä ilmeiseksi että jokin tässä kuviossa mättää ja pahasti. Naisen sisällä huutaa pieni ääni; entäs minä?
Vaikene ääni, katso kuinka sinua silitetään. Katso kuinka Täydellinen Mies tässä onkaan. Täydellinen jollekin toiselle.

Plus/miinus nelikymppiset naiset astuvat yhtäkkiseen itsekkyyden tilaan. Ehkä ensi kertaa elämässä tulee entäs minä- vaihe. Minä, minulle, minusta, minuun. Hengistytään. Haetaan rauhaa. Omaa tilaa ja aikaa. Biologia on suonut naiselle tämän ihanan iän, koska sitä ennen lapset ovat tarvinneet koko ajan ja lakkaamatta.
Yleisesti ottaen nämä terveeseen itsekkyyteen törmäävät ovat naisia, jotka seisoivat jonossa viimeisenä. Te tiedätte, jono jossa jaetaan kampaamovuoroja ja vaatteita ja harrastuksia ja aikaa ja… Äitiyden kultainen sädekehä on toisinaan puristettu marttyyrin kyyneleistä, eikä kyseisen sädekehän kantamisesta tule kukaan antamaan mitalia. Ei ainakaan Mustasurman perään (huom. kirjaimellisesti) rynnännyt Lastenisä.
Naisen kohdalla tätä uhrautuvaa ja sangen uuvuttavaa pikkulapsivaihetta on kestänyt nyt 16 vuotta, joten alati saatavilla ja toisten tarpeita täyttävänä kodinhengettärenä olo alkaa jo hieman tuntua. Se ei taida olla enää edes ihanan myötäkarvaan paijaamisen arvoista. Kaikkine me aika- odotuksineen Mies Ystävä on vain yksi käsi loputtomassa joukossa joka vaatii ja pyytää koko ajan jotain.

Onhan tästä puhuttu. On puhuttu ja paruttu. Mutta vielä enemmän mökötetty. Nainen ei raskasta, koska ei halua viettää kaikkea liikenevää aikaa Mies Ystävän kanssa. Koska ei ajattele lakkaamatta kuten Mies. Koska ei kaipaa kuten Mies. Miten voi kaivata, jos ei ikinä ole aikaa sellaiseen? Kukaan muu kuin samassa karusellissä matkapahoinvoinnista kärsivä ympäripyörijä ei ymmärrä millaista on, kun ei ehdi eikä riitä. Kun vuorokauteen ei mahdu kaikki se minkä siihen soisi mahtuvan. Kukaan muu ei ymmärrä, vaikka kuinka olisi kuinka empaattinen ja seuraisi sivusta.
Naisella on niin vähän omaa aikaa, että sellaisen koittaessa hän haluaa paljon. Käydä kuntosalilla. Tavata ystäviä. Maalata. Kirjoittaa. Nukkua silloin kun huvittaa ja varsinkin yksin. Koulutehtävät, tekeleet ja kotityöt kulkevat siinä rinnalla silti. Joskus olisi kiva käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa tai vaikka kuuntelemaan sitä pientä sisäistä ääntä, jonka on joutunut kuusitoista pitkää vuotta hiljentämään.

Mies Ystävä on kyllä muuten täydellinen, mutta Naista piinaa eräs piirre. Tämä uros on sitä lajia, joka tulkitsee eri tahtiin hengittämisenkin uhkaksi. Mustasukkainen. Koko ajan pitäisi olla symbioosissa ja lähellä ja varsinkin olla tekemättä samalla jotain. Auta armias, jos Nainen yrittää ottaa omaa tilaa.
Ei yritä enää. Oma tila on tässä ja nyt ja sen saaminen sattuu. Se kuitenkin maksoi kenties hyvän miehen verran. Ei opiskelevan yyhoon elämään mahdu miehen mentävää koloa. Ei ilman, että joutuu jatkuvasti elämään omia tarpeita vastaan. Mies Ystävä on ollut Naiselle tärkeä tuki ja turva. Syli ja silittäjä. Rakas.
Miten joku voikin olla niin rakas, mutta sen kanssa ei kuitenkaan voi elää.