On olemassa ihmisiä, jotka vihaavat kaikkia teknisiä laitteita. Mutta yhtä varmasti on myös laitteita, jotka vihaavat ihmisiä. Yksinkertaisesti ja sumeilematta nuo nykytekniikan viimeisimmät luomukset kusevat silmään, kun pahaa aavistamaton henkilö erehtyy sovittamaan suitsia näiden arjen elämää helpottavien tekniikan ihmeiden ylle.
 
Nainen on yksi tällainen nykytekniikan jyräämä uhri. Laitteet paitsi vihaavat, myös huutavat kaupan hyllyllä valitsemaan sen maanantaikappaleen. Tietenkin. Haluavat olla syntymäpäiväkaimoja Naisen kanssa. Tämäkin kun on sattunut parkaisemaan keuhkonsa puhtaaksi lapsivedestä kyseisenä sydänkohtausten ja pohjattoman vitutuksen luvattuna viikonpäivänä.
 
Videot, TV, läppäri, kännykkä, suoristusrauta, kahvinkeitin, nettitikku. Ainakin nämä (nopeimmin mieleen tulevat) villit isot ja pikkuvempaimet ovat päätyneet aika pian kaupasta saapumisen jälkeen takuuaikana takaisin ensin myyjäliikkeen hellään huomaan ja myöhemmin ennalta määräämättömäksi ajaksi takuuhuoltoon.
”Ei näissä ennen ole ollut tällästä” ja ”onpa outo juttu” ovat Naiselle kohtalaisen tuttuja lauseita. Joo, ei ole ennen ollut juuri näissä, mutta Naisen kohdalla juuri näitä ei ennen ole ollut on aika monta.
Sen lisäksi, että Nainen on oppinut arkistoimaan joka ikisen kuitin kopioineen, on hän oppinut myös sietämään sitä ylimielistä asennetta jota saa osakseen takuureklamaation vuoksi myyjäliikkeeseen palatessaan. Ensimmäinen mitä (yleensä mies-) myyjä havaitsee on aha, nainen. Naisethan nyt eivät tunnetusti ymmärrä mitään tekniikasta. Mikä on paitsi valhe, myös totta. Tämä nainen ei näet ole terävin kynä penaalissa, mitä tekniikan ymmärtämiseen tulee. Ja laitteet myös haistavat sellaisen. Sen sijaan että Nainen vetäisi herneet nekkuun kun myyjäliikekään ei saa laitetta toimimaan, Nainen kokee suunnatonta vahingoniloa. Hah, siitä saitte. Ilo on tosin lyhytaikainen. Tai oikeastaan hyvin pitkä. Laite suuntaa seuraavaksi maahantuojalle, korjaamoon, tehtaalle tai millä nimellä nyt maanantaikappaleiden hautuumaata sitten halutaan kuvatakaan. Ja se kestää, mutta juuri ja vain sen verran, ettei mikään kuluttajasuojalaki ehdi puuttua venyvään odotusaikaan.
Esimerkki elävästä elämästä vuosien takaa. Mikäli videot ovat jo ostettaessa rikki, niitä ei voi tietenkään vaihtaa uuteen, vaan ne matkaavat korjaamolle. Ja kyllä. Kuluttajasuojalaissa ei ole sanottu mitään kohtuullista odotusaikaa, kauanko juuri videoita voi odottaa korjaamolta. Niitä voi odottaa vaikka maailman tappiin. Videot nyt sattuvat olemaan ei niin välttämätön asia. Paha sanoa onko lain kirjainta tässä kohdin jo tarkastettu ja pykälään lisätty kohta ”videoiden kohtuullinen korjausaika takuuasioissa”. Tuskin. Videot vaan lakkasivat olemasta. Tuli DVD:t. Ongelma ratkaistu.
 
Läppäriin vaihdettiin emolevy. Televisioon virtapiirit. Suoristusrauta ja nettitikku toiseen kappaleeseen. Sitten lopulta. Niistäkin sai ensin tapella, kuin hyeena saaliista.
Nainen on alistunut siihen, ettei mitään laitetta saa heti käyttöön. Sen pystyy vielä jotenkin hyväksymään, että maanantaikappaleet vetävät samanmoisia puoleensa. Mutta…
Entäs kun toimivatkin laitteet vihaavat Naista? Sellaisen kohtuuttoman raivon edessä on aika aseeton.
 
Ennen Naisella oli mies kyseistä dilemmaa varten. Lastenisä oikoluki ohjekirjat joita Nainen vihaa, jos mahdollista, vieläkin enemmän kuin sitä tunnetta että on täysin urpå kaiken uuden ja hienon tekniikan kanssa. Oikoluettuaan Lastenisä opetteli laitteet ja referoi Naiselle sitten tarpeeksi lyhyen ja ytimekkään version. Paina. Tuosta. Tapahtuu. Näin.
Nyt Naisen pitää pärjätä omillaan, eli todellakin lukea ohjekirjat. Ja lukea sen jälkeen netistä uudelleen ne ohjeet, jotka joku on vääntänyt sellaisille pässeille, jotka eivät ymmärrä ohjekirjaa luettuaankaan ohjeita. Tätä sivustoa kutsutaan esimerkiksi nimellä laitetuki.
 
Kävipä niin, että Nainen sai lahjaksi kännykän. Hienoa. On viimoisen päälle releet ja piuhat. Tietokoneeseen kiinni vaan ja saat ladattua koko maailman. Niin, edellyttäen että saat ladattua edes sen ohjelman, jolla saa ladattua koko maailman.
Joko arvaat?
Jep. Tietokone ei löydä laitetta, eikä laite tietokonetta. Bluetooth ei toimi. Ladataan ohjelma. Poistetaan se. Ladataan ohjelma taas. Käynnistetään tietokone uudelleen. Katsotaan laitetuesta. Aha. Suomalaisen kännykkävalmistajan sivut ovat englanniksi ja valikon ainoa eiaktivoitavavissa oleva kieli on suomi. Ystävämme googlekääntäjä tulee Naisen apuun, sillä vaikka Nainen osaa kohtalaisen sujuvasti englantia, ei tämän lajin englanti ole ihan sitä.
Jokainen Googlen kääntäjää kokeillut tietää mitä siitä seuraa. Teksti on tasan yhtä ymmärrettävää kuin alkuperäinen spesifisiä alan sanoja sisältänyt kieli, vaikka vilisee siellä täällä sinänsä ihan ymmärrettäviä suomalaisia sanoja.
Kahden tunnin epätoivoisen räpläämisen jälkeen tekniikka voittaa 6-0. Nainen luovuttaa.
Naisen Mies Ystävä tulee apuun. Kahden tunnin toiveikkaan räpläämisen jälkeen Mies toteaa; En ymmärrä miten on mahdollista. Ihan yksinkertainen juttu. Kyllä tää mulla vaan toimii.
 
Jep. On ihmisiä, jotka vihaavat teknisiä laitteita ja laitteita jotka vihaavat ihmisiä. Ja kuten aurinko ja kuu, molemmat voivat olla läsnä samaan aikaan.