Jos et ole koskaan polttanut, et voi ymmärtää. Sinulle tupakka on vain pahasta. Myrkky, joka vie rahat ja terveyden, vanhentaa, haisee, tappaa ja kuluttaa yhteisiä verorahoja kaikkine lieveilmiöineen. Se mitä et voi myöskään ymmärtää, on miten koville hyvästä ystävästä luopuminen ottaa.
 
Nainen oli tupakkalakossa 11 vuotta. Tai lakko on oikeastaan väärä sana. Naisella ei ollut mitään aikeita koskaan enää tupakoida. Sitten tuli avioeroero.
Oli typerää aloittaa uudelleen. Vai oliko? Naiselle tupakka oli ystävä, vanha hyvä tuttu, jonka kanssa tuli koettua paljon. Tupakka lohdutti. Antoi omaa aikaa. Lievensi kärsimystä, ahdistusta, raivoa, piristi ja paljon muuta.
Kahvi ja tupakka. Ruoka ja tupakka. Tupakan mittainen tauko. Tauko kiireestä, kurjuudesta ja alati samaa rataa kiertävistä ajatuksista. Omaa aikaa.
Käryttelyyn ajava riippuvuus ilmenee kahdella tavalla. Nikotiiniriippuvuuden lisäksi voidaan puhua myös tupakkariippuvuudesta. Tupakointi lisää aivojen dopamiinin tuotantoa, joka palkitsee käyttäjää hyvänolon tunteella. Ja sitä se Naisenkin päässä totisesti teki.
 
Tietenkin voidaan ajatella, miksi Nainen ei kaksi vuotta terveysalaa luettuaan ymmärtänyt miten vaarallisesta henkireiästä oli kyse tai miten opiskeleva persaukinen yyhoomutsi ylipäätään osti tupakkaa. Kaikki suomalaiset tupakoitsijat tietävät miten vaarallisesta jutusta on kyse. Vaikka ei nappaisi kiduttaen tappavaa keuhkosyöpää, on tupakalla kosolti muitakin vähemmän kivoja terveyttä ja elinkykyä lamauttavia vaikutuksia. Ja mitä rahaan tulee, Nainen on siitä poikkeuksellinen naarashenkilö, että ei juurikaan osta / syö karkkia. Kun jätti jokapäiväisen suklaapatukan kaupan hyllylle jäi kätevästi rahaa röökiin. Ja kun siihen vielä lisättiin kaikki se muu lohtusyömiseen oleellisesti kuuluva mättö jätskeineen, sipseineen, pullineen ja kekseineen, alkoi kuukauden askirahat olla kasassa.
Niin, Naisen tapoihin ei ole koskaan kuulunut lohtusyöminen. Lohtupolttaminen sen sijaan kyllä. Mutta vain sen henkireiän verran.
Oli.
Sitten tuli sivuääni sydämeen.
 
Kardiologi kuunteli. Ultrasi, mittaili lukemia ja tulkitsi käyriä. Ja se mitä Herra Sydänlääkäri sanoi, sai Naisen suunniltaan. Korkeat valtimoverenpaineet. Kaksi vaihtoehtoa; Keuhkoveritulppa, joka on vahingoittanut pieniä keuhkovaltimoita tai harvinainen ja etenevä keuhkoverisuonisairaus.
Pam. Luoti osui. Nainen tiesi heti. Viimekesäinen neljän päivän pohjekipu oli sittenkin laskimotukos. Olihan Nainen sitä salaa pelännytkin. Mutta kun kipuun ei liittynyt punoitusta, turvotusta, alue ei ollut kova eikä kuuma, jätti Nainen asian sikseen. Kipu meni ohi. Väsymys tuli tilalle.
Stressi, ajatteli Nainen. Syvä uupumus huolien ja elämänmuutosten vuoksi. Ja kissankurat. Kenties kaikessa hiljaisuudessaan pieni tulppa oli vaurioittanut pieniä suonia, jotka huolehtivat elintärkeästä hapen kuljetuksesta. Nainen pystyy toimimaan, urheilemaan, huulet eivät sinerrä, eikä mikään muu kieli tapahtuneesta kuin sydämen sivuääni ja väsymys.
Syvä laskimotukos voi tulla kelle tahansa. Sille on toki olemassa riskitekijöitä. Naisella ei ollut näistä ainoatakaan. Paitsi tupakointi.

Nainen sanoo hyvälle ystävälle haikeat hyvästit. Kaksi vuotta siinä meni taas yhtä matkaa kulkiessa, nyt on aika erota. Nainen vaimentaa äänen, joka viettelee epäilyillään. Mitä jos Herra Sydänlääkäri oli väärässä? Jos se ei ollutkaan tulppa tai keuhkovaltimosairaus? Kyllä lääkäritkin tekevät virheitä, tulkitsevat käyriään kieroon. Mitä jos polttaisi vain vähän ja joskus? Kun menee hermot. Kun Lastenisä kasaa paskaa niskaan ja elämä mättää turpaan. Mitä jos vain silloin?
Mitä jos ei. Ei yhtään. Ei enää eikä koskaan. Mitä jos seuraava tulppa on isompi ja tappaa? Kuka huolehtii lapsista, kuka taistelee heidän oikeuksiensa puolesta? Kuka rakastaa ja suojelee kuten vain äidit tekevät?
 
Kaksi vuotta. Vain kaksi vaivaista vuotta. Ei ehtinyt tulla keuhkoahtaumaa, naama ei roiku yhtään sen enempää, eikä sormet, kynnet ja iho loista keltaisina. Saattoihan tuo tukos tulla muutenkin, mutta kannattaako sen varaan tuudittautua? Ei. Se on loppu nyt. Eipähän tarvitse enää polttaa lapsilta salaa, eikä metsästää sitä tietynmerkkistä askia pitkin huoltoasemia, kun se kyseinen kaupan hyllyltä uudistusten myötä katosi.
 
3.3. oli hyvä päivä lopettaa. Viimeisen tupakan Nainen veti nauttien syvään ja katseli puiden tummia latvoja. Taivaalla muutama hajanainen tähti, uinuva hiljaisuus rivitalojen pihoissa. Savu, joka pakeni metsää kohti, kunnes katosi. Viimeinen. Lopullisesti. Fyysiset vieroitusoireet joissa Nainen parhaillaan kärvistelee, eivät ole mitään henkisiin verrattuna.
 
Hei hei ystävä. On aika jatkaa matkaa eri suuntiin.