Seuraava kirjoitus sisältää materiaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita. Kyseessä ei kuitenkaan ole väkivalta, seksi tai päihteet, vaan Kalle Koululaisen sormet.

 

Meille jokaiselle lienee annettu omat Akilleen kantapäämme. Kale Koululaisen tapauksessa kyseessä ovat siis sormet.

Kun Kalle oli vauva, juuri kävelemään opetteleva pikkutermiitti, hän sai tuta ensimmäisen kerran sormiensa kirouksen. Kävi niin, että Nainen oli pukemassa lapsosiaan ulos. Sillä vaikka oli kesä, se oli suomen kesä. Rapsakat kymmenen astetta ”lämmintä” ja täyspilvinen taivas.
Eero Esikoisella (silloin 4vee) oli sangen viheliäinen tapa paiskata ulko-ovi perässään kiinni. Ja Kalle Koululaisella sangen viheliäinen tapa ehtiä konttaamalla joka paikkaan. Nopeimmat arvannevat mitä tapahtui. Jep. Juuri kun Nainen oli aloittamassa mantraansa ”älä paisk….” se tapahtui. Ensin oli hiljaista, sitten enää ei. Eero paiskasi oven kiinni, Kallen sormet välissä. Kyllä. Kiin-ni. Metallikynnys ja silleen.

Nainen ei pelkää verta eikä huutoa. Mutta asiat ovat huonommin mitä kipuun tulee. Varsinkin jos kyseessä on oma lapsi. Tuota ovenpaiskausta seuranneet hetket ovat ikuisesti porautuneet Naisen sieluun, eivätkä lähde sieltä ennen kuin dementia joskus armahtaa. Nainen pystyi kyllä toimimaan, mutta tärinä lakkasi vasta tuntien kuluttua.

Kallen kaksi epäonnista sormea kursittiin kasaan ensiavussa, kunhan huutavan ja vuotavan lapsen kanssa oli tarpeeksi kauan jonotettu. Lastenisä tosin hieman lyhensi tuota odotusaikaa, minkä vuoksi hänet kauniisti pyytämällä poistettiin ensiavusta. Joskus näet tämänkin uroksen suonissa virtasi leijonanverta, ainakin mitä omiin jälkeläisiin tuli.

Kyllä siitä pikkurillistä vielä sormi tuli. Joskaan ei samannäköinen kuin kavereistaan.

 

Epäonnisen ”kontaten ovesta vapauteen” tapahtuman  jälkeen Kallen näpit olivat milloin oven saranapuolella, milloin laatikon välissä. Kuitenkin joka paikassa ja koko ajan. Muutama vuosi myöhemmin Kalle teki tuttavuutta kuntoiluun ja erityisesti lihasten kasvattamiseen. Välineenä oli Lastenisän käsipaino ja kohteena, no sormi tietenkin. Ensiavussa  murtunutta keskaria paketoidessaan lääkäri ihmetteli, miten poika onnistuikin pudottamaan painon sen päälle. Niinpä. Miten onnistuikin.

 

Pari vuotta myöhemmin kävi sama episodi jälleen käsipainon kanssa. Naislääkäri selasi Kalle Koululaisen tietoja koneeltaan ja veti tuolia lähemmäs Naista; Niin mikä juttu tää käsipaino on?

Paha sanoa, Nainen oli tapahtuma-aikana töissä molemmilla kerroilla.

 

Viime talvena Kalle Koululainen jäädytti näppinsä valkoisiksi ja ehkä siitä johtuen ne eivät enää kestä juurikaan palelua. Niin kauan kuin sormet ovat punaiset ja palelevat, ollaan vielä voitonpuolella. Valkoinen ei ole hyvä väri iholle, eikä varsinkaan sormille. Ei ole kerta eikä kaksi, kun Kalle Koululainen on itkien soittanut Naisen hakemaan milloin mistäkin pulkkamäestä, kun sormiin sattuu. Kenties lapasten käsissä pitäminen niiden jatkuvan riisumisen sijaan olisi järkevää. Ei. Eivät ne opi. Ikinä.

 

Jäätymisen lisäksi on vielä yksi asia, mitä Kalle Koululaisen sormet eivät kestä.

Nainen oli juuri laittamassa kahta nuorinta nukkumaan, kun Kalle soitti itkien. ”Mun peukalo tais murtua”

Yksi Naisen kauhuskenaarioista on, että jotain tapahtuu kello nukkumaanmenoaika. Koska Nainen on taloutensa ainoa orja, hänen täytyy raahata koko porukka mukanaan sanotaanko nyt vaikka päivystykseen. Vaikka sitten yötä vasten.

Kalle Koululainen sai kyydin kotiin. Sormi oli turvonnut kaksinkertaiseksi ja Kalle Koululainen käveli ympyrää. Yksi Burana myöhemmin Nainen laski nopeasti sataan (ei ollut aikaa siihen kuuluisaan hitaasti) alkoi miettiä kenet saisi näin lyhyellä varoitusajalla Eetu Ekaluokkalaisen ja Tytti Tarhalaisen kanssa. Koko ajan Eetu säesti inttämällä, ettei ainakaan jää siskon kanssa yksin kotiin. Eetuhan tunnetusti pelkää vähän kaikkea. Toisin kuin rämäpäinen pikkusiskonsa.  

 

 

Nainen sai onneksi Mies Ystävän luokseen ja lähti Kallen kanssa päivystykseen. Lääkärin ilme oli jälleen näkemisen arvoinen, kun Kalle alkoi kertoa miten peukalo näytti siltä miltä näytti. ”No kun yks kaveri polki pyörällä ja sinne lokarin väliin meni koko ajan lunta, niin mä juoksin sen takana ja putsasin hanskalla sitä lunta pois. Ja sit mun käsi jäi sinne pinnojen väliin”

Just.

Pitemmittä puheitta peukalo laitettiin pakettiin. Röntgenkuvissa ei näkynyt murtumaa, sillä vika olikin tällä kertaa nivelessä. Se oli aika pahasti saanut turpiinsa polkupyörän pinnoilta. Valitettavasti nivelvamma voi tarkoittaa pidempää vaivaa, joten parantumista odotellen. Ja sitä seuraavaa sormiepisodia.

 

xxx

 

Kalle Koululaisella on parhaillaan koulussa puukäsitöiden sijaan nyt tekstiilisellaista. Nainen on hyvin iloinen. Sukkapuikot ja pehmeä villalanka kuulostavat tämän pojan kohdalla erityisen hyvältä.  Ainakin  sirkkeliin verrattuna.