”Äiti, juoksutetaan gerbiilejä”, pyytää Eetu Ekaluokkalainen joka päivä. Asiaan vihkiytymättömille avattakoon aihetta sen verran, että juoksuttamisella käsitetään normaalisti akvaariossa asustelevien otusten nostamista lattialle jaloittelemista varten. Gerbiilit ovat vikkeliä, kiipeävät valoa nopeammin olkapäälle tähystelemään ja työntävät uteliaan kuononsa joka paikkaan. Mikäs siinä on telmimistä seuratessa. Joka päivä. Tunnin. No tuota…

 

Eetu Ekaluokkalainen on toki hyvin eläinrakas, mutta Nainen on alkanut ansioituneella äidinvaistonokallaan haistamaan juoksuttamisessa myös muita sävyjä. Kun gerbiilit on saatu turvallisesti lattialle, istuu Nainen lapsineen seuraamaan telmimistä ja ihmiskiipeilytelineillä taiteilua. Aluksi Eetun rakkaat pikkuotukset juoksivat noin vartin. Sitten puoli tuntia. Nyt aika on tosiaan jo se tunti tai ainakin liki. Mikäli Nainen yrittää sitä ennen saalistaa gerbut pahvirasiaan ak…siis terraarioon (jos siellä on kaloja, se on akvaario. Jos siellä on puruja ja vilistäviä pikkuystäviä, se on terraario) palauttamista varten, alkaa sydäntä särkevä itku. ”Äiti kiltti, vielä vähän!” Ja äiti on kiltti. Pyykit seisoo koneessa ja jauheliha jääkaapissa. Gerbiilit juoksevat. Sillä niin kauan kuin gerbiilit juoksevat, äiti istuu. Vieressä, lattialla. Ihan lähellä. Äiti ei laita tiskejä koneeseen, imuroi aamiaismuroja pöydän alta ja irrota purkkaa olohuoneen karvalankamatosta. Kun äiti istuu lattialla, äiti ei väännä koulutehtävää. Ei puhu puhelimessa, ei nouki, järjestä, viikkaa, pyyhi, eikä ainakaan tee typeriä väkertelyjään.

 

Yksinhuoltajan ajankäyttö on taiteenlaji. Jos siitä vähästä ajasta nipistetään tunti joka ikinen ilta jyrsijöiden juoksuttamiseen (eivät ne tietenkään juokse koko aikaa), on se tasan saman verran pois jostain muusta. Sadun lukemiseen menee 10 minuuttia. Muovailuvahojen / vesivärien antamiseen 5 minuuttia. Gerbiilien kanssa touhuamiseen tunti. Eetu Ekaluokkalainen on keksinyt oivan konstin saada Nainen ennätyspitkäksi ajaksi itselleen. Fiksu poika.

 

Tässä, kuten monessa muussakin pätee yksi viisaus. Jos on asioita ja tekemisiä joiden välillä punnitsee, voi kysyä itseltään kahden viikon kysymyksen. Se kuuluu kutakuinkin näin; Olenko minä tänään tyytyväinen siihen, että kaksi viikkoa sitten imuroin koko kämpän vai siihen että istuin lapseni kanssa tunnin lattialla ihan rauhassa.


Niinpä. Eetu Ekaluokkalainen on fiksu poika. Tunnin aikana Naisen ei tarvitse suorittaa, ehtiä, pystyä ja jaksaa. Kunhan vaan istuu / makaa ihmiskiipeilytelineenä.  Sitä paitsi gerbiilit ovat vikkeliä ja alati uteliaita pikkuystäviä. Mikäs siinä on telmimistä seuratessa.