Kun Eetu Ekaluokkalainen oli vielä eskarissa, Nainen sai jatkuvasti kuulla miten ihana poika tällä on. Eetu ei koskaan töninyt, auttoi aina kaveria ja oli ehdottoman oikeudenmukainen. Eetua pyydettiin tukilapseksi erityislasten ryhmään, jossa olisi toiminut eräänlaisena rauhallisena esimerkkinä.

Kerran lasta hakiessaan eräs iltapäiväkerhon hoitaja otti Naista hihasta kiinni ja antoi palautetta.

”Täytyy oikein kehua, kuinka mieletön poika teillä on. Niin hienosti auttaa kavereita ja on hyväkäytöksinen kaikin tavoin. Oletteko kasvatuksessa painottaneet näitä asioita?” Itkuhan siinä Naiselta pääsi, miten ihana pieni poika.

Viimeisenä päivänä Eskarin opettaja halasi Eetua ja sanoi; ”sinä saat ihan varmasti paljon uusia kavereista uudesta koulusta, johon menet syksyllä. Olet niin kiva kaveri aina”. Ja Nainen pyyhki taas silmäkulmiaan.

Niin, Eetuhan oli vaihdettava koulua muuton vuoksi. Mutta ei se mitään, Eetu kyllä pärjää. Miten reipas ja sosiaalisesti lahjakas poika Naisella olikaan.

 

Eetu Ekaluokkalainen vaihtoi koulua isoon, VALTAVAN isoon kouluun, jossa samaa rakennusta jakoi yläaste ja lukio. Kouluun, jossa Eetu Ekaluokkalainen ei tuntenut ketään.

Ensimmäiset päivät Eetu Ekaluokkalainen itki. Pojat eivät oikein ottaneet häntä leikkeihin, eikä iso koulu pienen ja tutun jälkeen ollut lainkaan helppo pala. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin sopeutuminen, elämä tasoittui. Sitten Nainen alkoi saada palautetta. Se oli aivan toisenlaista, kuin mihin tähän asti oli totuttu. Eetu keppostelee. Eetu tönii. Eetulla palaa pinna. Eetu vaeltaa luokassa ja juttelee tunnilla. Palautetta tulee sähköisen reissuvihon välityksellä, ei nyt onneksi joka päivä, mutta joka viikko kuitenkin. Tällä erää päästiin sentään keskiviikkoon, sillä tänään poika oli sekoittanut monitoimitulostimen yhdessä tuumin muutaman muun yhtä fiksun kanssa. IT-tukihenkilölle tuli kivasti töitä siitä kepposesta sitten. Jep.

 

Eetu Ekaluokkalaisen muodonmuutos osuu yksiin koulunvaihdon ja molempien vanhempien muuton kanssa. Nainen muutti järven toiselle puolelle ja Lastenisä Mustasurman kera naapurikuntaan.

Ennen koulun alkua Nainen vakuutteli Eetu Ekaluokkalaiselle, että tämä saisi ihan varmasti kivoja kavereita luokalta. Ennen muuttoa Nainen vakuutti, että Eetu saisi ihan varmasti uusia kavereita isolta rivitaloalueelta. Kuka arvaa? No ei saanut. Koulussa on muutama, jonka kanssa leikkiä välitunnilla, mutta vapaa-ajalla Eetu Ekaluokkalaisella ei ole ystäviä. Kaikki luokkalaiset asuvat kaukana Eetusta. Kaikilla kavereilla on jo kaverit joiden kanssa ovat olleet yhdessä hamasta kapaloajasta saakka. Kaveripiiri on hitsautunut yhteen, eikä siihen tunnu mahtuvan Eetun mentävää reikää. Ekaluokkalaisten reviiri on muutenkin vielä hyvin pieni, joten jos Eetu mielii saada seuraa, täytyy Naisen lähteä kyytimään entisten ystävien luokse. Kätevintä olisi, että omalta pihalta löytyisi kaveri, samanlainen kiviä ja keppejä keräilevä villikko, jonka kanssa juosta pitkin pihoja ja ojanpohjia illat läpeensä. Mutta isolla rivitaloalueella ei ole ainuttakaan pientä poikaa. Vain tyttöjä ja nekin pieniä.

 

Ehkä Eetu Ekaluokkalainen oireilee yksinäisyyttään ja porukkaan kuulumattomuuttaan. Ehkä hän on viimein ymmärtänyt eron lopullisuuden Lastenisän uusperheviritelmän myötä; Äiti ja isä eivät enää koskaan tule olemaan yhdessä. Ehkä Eetu oireilee vähän kaikkea. Eetusta on kuitenkin tullut oikea mestarimarisija.

Eetulla ei näet ole mitään tekemistä, eikä kavereita koulun jälkeen. Koska kukaan ei voi olla...Onneksi on olohuoneen pehmeä matto, jossa maata ja kiukutella. Vaikka parhaansa yrittää, Naisesta ei ole kaveriksi. Vaikka kuinka yrittäisi ohjelmoida iltoja (leivontaa, askartelua, muovailua, kirjojen lukemista etc.) se on sama kuin elvyttäisi kasvoille puhaltamalla; Tuloksen tietää jo aloittaessa.

Heti kun tekeminen loppuu, alkaa marina. ”Ei ole mitään tekemistäääää… Miks et ostanut mulle legokalenteria? Äääää…mä haluun legokalenterin. Sä et ikinä osta mitään. Mä haluun legokalenterin…” x 60min. Ainakin. Loputonta kiukuttelua ja vääntöä. Läksyjä on liikaa. Ruoka on pahaa. Kaikki on kurjaa ja jos ei nyt juuri, niin kohta kuitenkin. Nainen keskustelee poikansa kanssa, jälleen. Kysyy miksi KOKO ajan pitää rissata. No kun ei ole mitään tekemistä. Eikä koskaan kukaan voi olla. Aaltoja.

 

Niin, voisi sanoa, että Eetu Ekaluokkalainen on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Vaihtunut kiukuttelevaan ja lattialla kiemurtelevaan uhmaikäiseen. Ongelmaan ei ole helppoa pakettiratkaisua, kas kun kavereita ei voi naapurustoon taikoa. Ja koska Naisella on kaksi (viiva kolme) muutakin lasta taloudessaan menoineen ja hoidettavine asioineen, ei Nainen voi toimia kokopäiväisenä hovikuskina Eetu Ekaluokkalaiselle.

Ihan pienen hiljaisen toiveen Nainen langettaa Joulukuulle. Naapurustoon valmistuu komea rivi paritaloja. Ehkä sieltä löytyy lajitoveri Eetu Ekaluokkalaiselle ja rauha palaa taloon ainakin kaveriasian osalta. Ehkä se helpottaa levottomuutta ja kiukuttelua. Edes vähän.