Nainen lapsineen viettää ansaitun syysloman viimeistä päivää. Mitä pidemmälle loma eteni, sitä väsyneemmäksi Nainen tuli. Kas kun yksinään talouttaan ja lapsiaan huoltavalle loma tarkoittaa loputonta tiski, pyykki- ja ruuanlaittorulettia, jota säestää tauoton kaanon; mullaeioomitääntekemistä.

 

Loman perimmäinen tarkoitus lienee ladata akkuja koko pimeän ja pitkän syksyn tarpeiksi. Katkaista arki ja tehdä kaikkia niitä juttuja, joita ei muuten koskaan ehdi. Lukea kirja. Maata sohvalla ja katsella ikkunasta pilvien matkaa taivaan halki. Kenties kuunnella sisäistä puhetta, joka käski hidastaa tahtia jo kauan ennen nyt niin muodikkaan down shiftauksen keksimistä.

 

Kissanpaskat. Koko viikon Nainen oli jumissa kotona. Kahta nuorempaa ei voi jättää vielä kotiin, ei edes virkistävän lenkin ajaksi. Niinpä Naisen piti raahata vastaanhangoittelevat mukanaan, mikäli mieli hypellä hapessa pihan lakaisemiseen vaadittavaa kolmeminuuttista kauemmin.

”Miks pitää tulla mukaa. Mä en jaksa polkee. Mun on kuuma. Kauanko vielä.” Suloista.

Tytti Tarhalainen istui isona rattaissa, kuin valtava merihylje vessanpöntöllä. Eetu Ekaluokkalainen jaksaa yleisesti ottaen sentään polkea, ainakin alamäkeen. Siis jos tuuli on myöten. Nainen sattuu asumaan mäen päällä, joten erään tunnetun laulun sanat voisi muotoilla kääntäen tähän tapaan; what goes down, must come up. Tai jotain. Eetu Ekaluokkalainen oli tästä ylämäkipyöräilystä sangen riemastunut ja sitä riemua kuultiin sitten seuraavat kaksi tuntia. No nyt mun on ihan hiki ja se on SUN SYY!

Eipä tehnyt mieli lähteä enää toiste.

 

Koko loman Nainen sai toimia virallisena valtakunnansovittelijana. Ainoa joka ei tapellut kenenkään kanssa oli Eero Esikoinen, joka makasi äitiviikonlopun 40 asteen kuumeessa. Lastenisä oli suuressa empatiakyvyssään kirjaimellisesti potkaissut pojan sängystään torstai-iltapäivänä kello kuusitoista reikä reikä ja tehnyt selväksi, ettei lapsella ole lupa olla Lastenisän luona, sillä vaihto tapahtuu aina kello kuusitoista reikä reikä.

Ei tälle hellästi lapsiaan hoivaavalle yhteiskunnan selkärangalle tullut edes mieleen, että

a) Eero asuu hänen luonaan ja saa siis olla kotona äitiviikonlopusta huolimatta  

b) kello kuusitoista reikä reikä sängyssään nukkuvalla saattaisi olla jokin syy toimintaansa. Sellainen pieni ja mitätön kuten kuume. Eero Esikoinen siis polkaisi mönkkärillään 40 minuutin matkan äitinsä luokse saman lukuisessa kuumetilassa. Raivo on lievä ilmaisu kuvaamaan Naisen tunnetilaa Lastenisän toimintaa kohtaan.

 

No. Palataan takaisin lomaan. Nainen siis sovitteli riitoja. Vei puistoon. Sovitteli riitoja. Pesi vessaa. Sovitteli riitoja. Laittoi välissä ruokaa ja sitten vähän sovitteli riitoja. Luki kirjoja lapsilleen, sillä sen aikaa kukaan ei riidellyt. Nahistelu alkoi samalla sekunnilla, kun kirjan kansi pamahti kiinni.

Kas kun loma on siitä kivaa aikaa, että kaverit lähtevät kaikki risteilyllemummolaantaiainakinhoploppiinkokoviikoksi. Ja kun niitä kavereita ei ole, niin sitten voi kätevästi taistella ja riehua oman sisaruksen kanssa, koska ei ole mitään tekemistä. Kokopäiväinen valtakunnansovittelijana / yhden naisen ohjelmatoimistona oleminen selätti Naisen. Uupumus ei ole vain syvä. Se on loputon.

 

Huomenna on maanantai ja huomenna alkaa arki. Ihana arki. Nainen pääsee kouluun lepuuttamaan hermoriekaleitaan. Se on vähän niin kuin lomalle menisi.