Eetu Ekaluokkalainen ja Tytti Tarhalainen palasivat Lastenisältä Naisen luokse mukanaan uusi vitsaus. Painajaiset. Ei tässä sinänsä mitään, lapsethan nyt näkevät unia ja usein ne ovat täydessä käsittämättömyydessään hyvinkin todellisia. Ei ole kerta eikä toinenkaan, kun Tytti Tarhalainen on aamulla kiukkuisena inttänyt Naiselta mitä kummallisempia asioita, jotka Nainen on heti yhdistänyt öiseen mielikuvitusmaailmaan, mutta joita Tytti Tarhalainen ei sitkeistä vakuutteluista huolimatta sellaisiksi ymmärrä. Tilanteet ovat joskus saaneet täysin absurdeja piirteitä, mutta Nainen on kuitannut ne naureskellen tähän tapaan; vilkas mielikuvitus, äitiinsä tullut.

 

Huumori alkaa kuitenkin loppua siinä kohtaa, kun unet ovat niin todellisia ja kauhistuttavia, että yö toisensa perään pitää juosta lastenhuoneeseen korvia vihlovan kirkumisen vuoksi. ÄITI,ÄITI ÄITI! Tytti Tarhalaisen painajaiset ovat muuttuneet öisiksi kauhukohtauksiksi. Näillähän ei ole oikeastaan mitään tekemistä painajaisten kanssa, mitä nyt Naiselle sellaisiksi luettavia aiheuttavat. Silti ne eivät ole kovin kiva tapa herätä keskellä yötä.

Naisen asuttaman kerrostalon seinät ja katot ovat henkäyksen ohuita, joten yölliset kauhukohtaukset lienevät tulleet tutuiksi myös naapureille. Toistaiseksi ne vielä tervehtivät.

 

Nainen on aikain saatossa kehittänyt pitkän ja kauniin suhteen korvatulppien kanssa. Yhteistä eloa on taitettu jo seitsemän vuotta ja se on tasan saman verran kuin Eetu Ekaluokkalaisella on ikää. Nopeimmat voivat päätellä tästä syyn ja hitaammille kerrottakoot, että Eetu Ekaluokkalaisella oli vauvana sangen ärsyttävä tapa pitää unissaan ääntä, joka ei enteillyt heräämistä, mutta joka takuulla herätti pinnasängyn vieressä pinnistelevän ja huonounisen Naisen.

Mihin tahansa voi näköjään kehittää riippuvuussuhteen. Jopa korvatulppiin. Näistä ihanista öisen äänimaiseman vaimentajista huolimatta Nainen herää joka ikinen yö jommankumman nuoremman huutoon. Sillä molemmilla on tätä nykyä sangen vilkkaat treffit nukkumatin kanssa.

 

Eetu Ekaluokkalaisen painajaiset ovat nyt saavuttaneet sellaisen pisteen, jossa päivälläkään yön haamut eivät jätä rauhaan. Poika pelkää vähän joka asiaa, erityisesti pimeää ja yksinoloa.

Kävi niin, että Nainen myöhästyi kotoa viisi minuuttia. Eetu Ekaluokkalaisella on avaimet, joilla tulla kotiin ja niin hän oli tehnytkin. Sillä seurauksella, että Nainen sai hysteerisen ”koska sä tuut”- puhelun ja viisi minuuttia myöhemmin löysi itkevän lapsensa sohvalta hikisenä ja tärisevänä. Sovittiin, että Eetu voi odottaa pihassa, mikäli Naisen kotimatka jumittaa minuutinkin yli luvatun. Kotiin ei tarvitse mennä.

Tässäkin piilee ansa. Eetu Ekaluokkalainen näet pelkää myös romaneja, kiitos Lastenisän (tästä tarkemmin kirjoituksessa Käärme) ja koska naapurustossa asuu heitä, sisältää ulkona odottelukin riskin törmätä jälleen yhteen pelkotilaan.

 

Istuttuaan muutaman illan vuoteen vieressä tai vaihtoehtoisesti antaessaan lastensa nukkua valot päällä, Nainen saa tarpeekseen. Tässä on nyt jotain muuta takana kuin tavanomainen vilkas mielikuvitus.

Nainen aloittaa salapoliisityön. Koska unet ja pelot alkoivat isiviikonlopun jälkeen, on syynkin löydyttävä kyseisestä osoitteesta.

Toimeksiannon pituus on salapoliisiksi ryhtyneelle Naiselle sangen lyhyt, sillä Eetu Ekaluokkalainen kertoo aika pian heillä olevan Lastenisän luona sellainen tapa. Sellainen tapa tarkoittaa seuraavaa; kun Lastenisä on saanut jälkikasvunsa vuoteeseen ja poistunut alakertaan, nämä palaavat bumerangeina portaikkoon. Siitä kun näkee kätevästi television. Portaikossa hellanteltut katsovat K-15 ohjelmia ja mikäli Lastenisä nostaa ruotonsa sohvalta, mitä tapahtuu vain uuden oluen noutamisen muodossa, kipittävät nämä ovelat pikku otukset sänkyihinsä, kuin sokeritoukat viemäriin valojen sytyttyä.

 

Eetu Ekaluokkalainen kertoo itkuisena nähneensä tappamista. Käytyään kasvatuskeskustelun aikuisille tarkoitettujen ohjelmien katsomisen kannattavuudesta, Nainen alkaa miettiä mitä sieltä on mahdollisesti tullut viime sunnuntaina. Muumio. Nythän ei siis ole kyse lasten vaarista, vaan samannimisestä elokuvasta. Siinähän päästään heti alkukohtauksessa ripeästi juoneen leikkaamalla mieheltä kieli irti ja kippaamalla elävältä sargofagiin ihmislihaa syövien kovakuoriaisten kera. Ja eikun kansi kiinni.

Kivaa settiä seitsenvuotiaalle? Jep.

Naisen pitää jälleen kerran taas puhua, puhua ja puhua. Olla tuki ja turva ja pitää valoja lastenhuoneessa, kunnes Eetu ja Tytti nukahtavat. Ja herätä pelastamaan painajaisten kourissa kamppailevan. Yö toisensa jälkeen.

 

Kun Nainen soittaa Lastenisälle, tämä lyö luurin korvaan tietämättä edes soiton syytä. Tekstiviestiin ei saa vastausta. Näin me aikuiset ihmiset hoidamme eron jälkeen lastemme asiat. Toinen tyhmyyttään ja huolimattomuuttaan aiheuttaa tuhoa ja toinen tekee parhaansa paikatakseen sitä. Elämä on.