Naisen lapset, nuorimmatkin, ovat vihdoin ehtineet mukavan tekemisen ikään. Ei sillä, etteivätkö aikaisemmatkin tekemiset olisi sitä lajia olleet, mutta nykyiset käyvät jo ihan oikeista harrastuksista.

Tytti Tarhalainen jaksaa pyöräillä ja Eetu Ekaluokkalainen osaa uida.

Nainen ei ikävöi vuosia ja taas lisää vuosia kestänyttä ajanjaksoa elämässään, jolloin lasten kanssa harrastaminen tarkoitti laimeaa pallon potkimista tai pitkäveteistä vauhdin antamista keinussa. Kumpikaan ei ole Naisen lempitouhuosastoa. Aika aikaansa kutakin.

 

Uiminen on sitä paitsi kivaa. Ainakin kun sitä tekee hallissa, lämpimässä ja ennen kaikkea läpinäkyvässä vedessä. Sameat järvivedet saavat vesipelkoisen Naisen mielikuvituksen laukkaamaan liiaksi.

Koska elämä on oppimista, Nainen paljastaa varoittavan uimahallikokemuksensa. Opetus voisi tiivistyä vaikka tällä tapaa; tarkista aina ensin.

 

Nainen siis alkoi käydä uimahallissa kahden nuorimmaisensa kanssa. Tälläkin kertaa kaikki meni putkeen siihen asti, kunnes piti pukea uikkarit ja mennä altaaseen. Nainen nappasi kassista mustan uimapukunsa ja alkoi pukea sitä päälleen. Lapset omissaan odottivat jo varsin kärsimättöminä altaaseen pääsyä.

Nainen solahti uimapukuun ja miltei saman tien siitä läpi. Kyllä, läpi. Uimapuku pyöri Naisen päällä.

 

Kesti hetken ennen kuin Nainen ymmärsi, että puku jota hän nyt päällensä veti, kuului noin kuusi kokoa suuremmalle ja mallista päätellen 30 vuotta vanhemmalle rouvashenkilölle.

Jep. Edellisellä kerralla oli ilmeisesti käynyt niin, että uimapuvut olivat rouvashenkilön kanssa vaihtuneet päikseen. Nainen nappasi tuolloin naulakosta mustan uimapuvun, ainoan siinä roikkuneen. Nakkasi sen kotona pesukoneeseen, sieltä narulle, vaatekaappiin ja seuraavalla kerralla uimakassiin. Kertaakaan tuo vatsasta rypytetty H-kuppikoon ihanuus ei jäänyt seulasta läpi. Mitä syytä Naisella olisi ollut edes epäillä. Mustat uikkarit.

 

Okei. Vaihtoehtoja oli siis tasan kaksi. Joko sanoa lapsille, että nyt muuten lähdetään sitten kotiin tai niellä kauhunsa ja kävellä altaalle päällä roikkuvan teltan kanssa. Koska vahinko oli jo tapahtunut, Nainen nappasi Tytti Tarhalaisen ihmiskilveksi ja käveli tämä sylissään lastenaltaaseen. Uikkari pysyi päällä.

Kaikki meni loistavasti, kunhan Nainen vaan pysytteli altaassa kaulaansa myöten vedessä, mikä puolestaan onnistui pitämällä jalkoja koukussa hamaan polvisärkyyn saakka.

Uimapuku jatkoi omaa elämäänsä ja pyöri päällä miten halusi valtavia tyhjiä kuppeja edessä heilutellen. Naisen varustus kun ei mitenkään riittänyt täyttämään tuotakaan osaa puvusta. Vedessä sitä ei kukaan huomannut, yläpuolella sijaitsevaa kahvilaa Nainen ei tosin edes viitsinyt ajatella.

 

Ongelma numero yksi nosti päätään, kun Tytti Tarhalainen halusi pienempään altaaseen. Napakka EI kaikui jälleen kuuroille korville, joten sinne se itsepäisyyden inkarnaatio paineli. Eetu Ekaluokkalainen sai kuitenkin houkuteltua siskon takaisin altaaseen. Eetusta tulee vielä hyvä mies jollekin. Osaa käsitellä naisia.

 

Kun sitä niin sanottua uimista oli kestänyt Naisen mielestä tarpeeksi, ongelma numero kaksi alkoi hyppiä verkkokalvoille. Altaalle ja sen reunalle kerääntyi lapsia. Eihän lapsissa nyt sinänsä mitään, mutta kun niillä jokaisella sattui olemaan huoltaja mukanaan, eikä niistä huoltajista kukaan ollut naismerkkinen. Altaan reunoilla istui vain miehiä. Kyllä. Nuoria, salskeita, komeita miehiä. Uimakoulu alkoi. Aaltoja elämä.

 

Naisella meni hetken toipua ajatuksesta, että hän todella joutuisi nousemaan altaasta kesken uimakoulun. Se hetki oli pitkä ja paiseinen kuin Kalle ysibee luokalta.

Toimivaksi todettu kikka kulkea ihmiskilven kanssa nuo kirotut kaksikymmentä metriä lastenaltaan ja uimavalvojan kopin ohi, toi kuitenkin hieman valoa Naisen hetkeksi tuikkeensa kadottaneelle mielelle. Paha vaan, että Tytti Tarhalainen oli tästä hyväksikäytön muodosta vähintäänkin närkästynyt. Isot tytöt kävelee itse.

Koska Isojen Tyttöjen uimapukuun sonnustautunut äiti oli jokseenkin eri mieltä asiasta, nähtiin uimahallissa seuraavanlainen näytelmä; Tytti Tarhalainen karkasi, juoksenteli pikku – ja lastenaltaan välillä siksakkia, perässään punainen ja hyvin kiukkuinen Nainen valtavassa mummomallisessa uimapuvussa. Mikäli tähän mennessä kukaan uimakoululaisista tai heidän isihuoltajistaan ei ollut kiinnittänyt kolmikkoon mitään huomiota, oli ainakin nyt huomio taattu. Tytti Tarhalaisen show kun oli luokkaa ”ratsastin lehmällä altaalle ja heilutin punaista lippua”.

Koska kaikki piinat päättyvät lopulta, mikä on hyvä pitää kauhun hetkellä kirkkaana mielessä, pääsi Nainenkin lapsosineen pois altailta.

Viimeistään saunassa tilanne alkoi saada arvoisiaan piirteitä Naisen mielessä. Koomisia.

Elämän yksi tarkoitus on oppia nauramaan itselleen ja Naisen elämä tarjoilee noita jaloja opetushetkiä tasaisin väliajoin. Olihan se kieltämättä aika hauskaa…

 

Kaadettuaan kahvit kahtena peräkkäisenä päivänä pitkin autoaan (repsikan penkki, vaihdekeppi, käsijarru), kunnes luovutti ja alkoi juoda aamusumpit muualla kuin liikkuvassa välineessä, Nainen voi todeta, että jos nyt ei ihan kerrasta opi, niin kahdesta ainakin. Uimahallikeikka vaihdokkiin pukeutuneena opetti jo laakista. Tästä lähtien Nainen tarkistaa AINA, jos joskus enää edes erehtyy laittamaan uikkareitaan naulakkoon roikkumaan.