Naisen elämään on luikkinut katala käärme. Se on nimeltään Viha. Se kiemurtaa sisuksissa joka toinen viikonloppu. Se kasvaa ja kehittyy, sillä vihan ruokkiminen on helppoa. Joka ikinen isiviikonloppu tulee aina jotain, jonka vuoksi käärme jatkaa Naisen sisuskalujen nakertelua.

 

On Nainen toki aikaisemminkin vihannut Lastenisää, tuota kusipäisyyden ruumiillistumaa, mutta nyt tunne on saanut niskalenkin kaikista muista tunteista. Myös ilosta ja hauraasta toivosta, jota Nainen on viimeaikoina tuntenut. Tämä viha, kuten vihat yleensäkin, on rumaa, visvaista ja erittäin kuluttavaa.

 

Lapset tulevat Lastenisältä. Kysymykseen miten meni, tulee ensin ihan tyhmää ja sitten puolen tunnin selitys silmät selällään edellisen illan tapahtumista. Lastenisä oli kyllä jo soittanut ja varoittanut Naista, että lapsiin saattaa olla pieni järkytyksen siemen kylvettynä, mutta ihan tätä Nainen ei odottanut.

Kävi niin, että Lastenisä päätti entisen ammattinsa suomin oikeuksin leikkiä etsivää ollessaan aakkoskirjaimista nimensä saaneen huoltoaseman myymälässä. Tämä oman elämänsä sheriffi oli käskenyt erääseen vähemmistöryhmään kuuluvaa naista antamaan hameen alta tavarat pois. Ottamatta mitenkään kantaa oliko huomautus oikeutettua, Nainen toteaa sen olleen ainakin sangen tyhmää.

Kolmen naisen seurueesta tuli nopeasti painajainen. Lapsille. Naiset olivat huutaneet ja raivonneet ensin kaupassa, sitten ulkona ja lopulta Lastenisän autolla. Jokainen matematiikkaa vähänkin ymmärtävä osaa laskea seuraavan yhtälön. 3 vastaan 1 on ylivoima. Lapset itkivät hädissään.

 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta ja tuskin viimeiseksi jää. Aikaisemminkin Lastenisä otti matsia mielestään väärin pysäköineen miehen kanssa lasten istuessa autossa ja todistaessa tuota testosteronin käryistä peitsen vääntöä.

Lastenisällä tuntuu olevan tarve hakeutua tilanteisiin, joissa saa vähän haastaa. Tämä unelmauros harrasti nuorena potkua ja nyrkkeilyä sisältänyttä lajia, joten matsiin hakeutuminen lienee takauma ajoilta, jolloin jalka nousi kevyesti pään korkeudelle.

Lihottuaan noista nuoruuden kultavuosista viitisenkymmentä kiloa, on jalannoston sijaan tallella enää testosteronin käryinen uho. Harmi että vuodet eivät ole tuoneet yhtään itsesuojeluvaistoa, saatikka lastensuojeluvaistoa.

 

Jotta Naisen niskakarvat eivät laskisi lepoasentoon, tulee toinen vihakäärmettä ruokkiva uutinen. Eetu Eskarilainen (huomenna Ekaluokkalainen) itki, että hän ei halua mennä aina mummolle hoitoon.

Mummo alias entinen anoppi kuuluu kategoriaan parhaimmillaan kasvaessaan koiranputkea.

 

Kerrotaanpa muutaman sananen Naisen entisestä anopista.

 

Tämä peliriippuvainen ja alati kuolemasta ja sairauksista jutteleva isoäiti on hoitanut lapsia tasan kerran ennen kuin poikansa päätti että pillu se on elämän pääasia ja pisti ranttaliksi. Korjaus; mummo on hoitanut kahta isointa lasta. Tytti Tarhalainen ja Eetu Eskarilainen eivät ole koskaan olleet hoidettavina. Mummo piti lapsia sylissä vain silloin, kun otettiin valokuva. Silloinkin saatesanoina oli; kylläpä sinä painat paljon, vaikka vaaka näytti lasten lukemiksi ainakin kaksisataa kiloa vähemmän, kuin painosta valittajan.

Hän ei koskaan soittanut kuulumisia, vain vuodattaakseen omat sairautensa ja sulki sitten luurin. Lapset olivat aivan yhdentekeviä tämän omaan ja sangen syvään napaansa tuijottavan alatisairaan elämässä. Mikään mahti maailmassa ei saa Naista uskomaan, että näin syvään juurtunut tapa olisi mihinkään muuttunut. Eikä se sitä olekaan.

 

Mutta mikään ei estä Vuoden Isää kippaamasta lapsiaan Vuoden Isoäidille. Ei vaikka nämä kuinka vastustaisivat tätä uutta järjestelyä. Kippaamisen syykin selvisi Naiselle. Mustasurman kaksi poikaa eivät voi sietää uusia pieniä sisarpuoliaan ja koska Mustasurman kissakin pelkää näitä, täytyy pienet viedä tieltä pois. Hoitoon Vuoden Isoäidille. Jep.

Lastenisä hakee jälkikasvunsa joka toinen torstai ja palauttaa maanantaiaamuna. Tässä välissä laatuaikaa vietetään mummolassa, koska ollaan niin liikaa ja tiellä ja koska heitä ei voida sietää. Hauskaksi tämän yhtälön tekee se, että Lastenisä ja Mustasurma ovat ostaneet omakotitalon uudelle ja ihanalle perheelleen. Perheeseen vaan eivät kuulu kaikki biologiset lapset. Ainakaan Lastenisän.

 

Takaisin Eetu Eskarilaiseen ja tämän itkuun. Mummon luona ei ole mitään tekemistä ja hän ei halua mennä sinne. Nainen nakuttelee tekstiviestin, jossa valistaa Lastenisää olevansa nyt sangen tietoinen siitä, miksi Lastenisä ei voisi enää tavata niin paljon lapsiaan (kts. kirjoitus kohtuuton ehdotus); Koska nämä eivät sovi uuteen perheeseen. Mustasurman pojat vihaavat ja kissa pelkää. Kalle Koululainen sen sijaan on hyvin tervetullut. Lasten kahtiajako saa Naisen hyvin surulliseksi.

Lastenisä ei vastaa mitään kahteen nasevaan viestiin.

 

Nainen miettii, mistähän saisi tilattua pesäpallomailatervehdyksen ja paljonkohan se mahtaisi maksaa. Tätä pohtiessa Nainen ottaa muita hyviä neuvoja vastaan. Miten saisi taottua kyrväksellään ajattelevan Lastenisän päähän, että uusi elämänkumppani ei liene sitä oikeaa laatua, mikäli kaksi neljästä lapsesta pitää viedä toisaalle hoitoon siksikin vähäksi aikaa, kun nämä tapaavat omaa isäänsä.

 

Naisen sisuksia kairaava Vihakäärme kasvoi tätäkin kirjoittaessa muutaman sentin. Aaltoja, elämä.