Siivoa tavarat pois lattialta. Tiskaa. Jynssää vessa. Vatkaa kerma. Siivoa tavarat pois lattialta. Koristele kakku. Tiskaa. Jynssää vessa uudelleen. Siivoa tavarat pois lattialta. Laita limsat kylmään ja sipsit kulhoon. Siivoa tavarat pois lattialta. Tee ruokaa. Osta uudet sipsit, koska joku söi ne kulhosta. Tiskaa. Siivoa tavarat pois lattialta, jotka levittäytyivät sillä välin kun olit ostamassa sipsejä lisää. Jynssää vessa. Taas.

 

Näin kuului Naisen sunnuntainen Facebook-päivitys. Kuka arvaa? Jep. Eetu Eskarilaisen sukulaissynttärithän ne siinä.

Nainen laittoi aamulla kellon soimaan  a i k a i s i n.  Tämä, koska hän on ylen kyr…kyllästynyt aamurumbaan, joka alkaa heti kun nahkat nousee silmien päältä. Naisen omanapainen suunnitelma oli juoda aamutee rauhassa, lukea lehti pitkän kaavan mukaan ja alkaa sitten raataa juhlien järjestämiseksi.

No. Kello soitti ja ennen kuin Nainen ehti ruotonsa oikaista, kuului makuuhuoneen ovelta tuttu ”tassun tassun” ja ”äitiiii”. Tytti Tarhalainen oli pissinyt sänkyynsä.

Jos jokin siis meni pitkän kaavan mukaan, se oli pyykin pesu. Ei aamulehti. Eikä ainakaan rauhallinen aamutee. Kaksi koneellista petaria ja peittoa aamutuimaan ei ollut ihan se mitä Nainen oli ajatellut.

”Anna aamupalaa. Saaks kattoo videoo. Miksei? Sä et koskaan anna. Mä haluun pyöräileen. Voiks Serkku tulla meille leikkiin?

Jos Naisen pitäisi valita jokin aisti mistä joutuisi tarvittaessa luopumaan, miettimisaika ei olisi tarpeen. Hengästyttävä monologi alkoi noin kolmen minuutin kuluttua heräämisestä. Vähempikin sai aikaan toiveen valikoivasta kuuroutumisesta.

 

Nainen ei siis ole aamuihmisiä. Hän on niitä yhtä vähän kuin juhlaihmisiä. Paitsi jos on kutsuttujen joukossa. Silloin Nainen on ehdottomasti juhlaihminen. Paitsi jos ei ole mitään päälle pantavaa. Yleensä ei kyllä ole. Huoh.

Koska taloudessa ei ole kuin yksi piika, kävi niin että Nainen teki kaiken yksin. Muun muassa tiskasi päivän aikana neljä kertaa. Imuroi. Noukki tuhat tavaraa lattialta. Pesi vessan. Lattiat. Seinät. Keittiön pöydän. Teki ruuan. Leipoi. Taiteili marsipaanista kakun päälle päivänsankarin näköisukkelin uimapötkön kanssa rötköttelemään. Karamelliväri lähti käsistä iltaan mennessä. Päivän kruunasi kuitenkin kahvipannu. Se kun hajosi kaksi tuntia ennen vieraiden tuloa. Voittajafiilis. Aaltoja. Isoja. Näin kävi vain ja ainoastaan Naisen oman huolimattomuuden vuoksi. Kahvinkeittimen pannu on muuten hyvin ohutta lasia. Jos joku ei vielä tiennyt. Sen eloonjäämisprosentti tiskialtaaseen tippuessa on pyöreä nolla. Onneksi löytyi vielä ihminen, jonka elämä ei ole yhtä hengästyttävää juoksua aikaa vastaan, vaan hän saattoi lähteä sunnuntain ratoksi vaikkapa kauppaan ostamaan uutta kahvinkeitintä paskotun tilalle. Kiitos hänelle.

Juhlat menivät hienosti. Sankari oli onnellinen. Kakku hyvää. Kahvi mustaa. Ja juhlien jälkeen tiskiallas täynnä. Nainen tiskasi viidennen kerran ja ajatteli että seuraavat synttärit ovat alle kuukauden kuluttua. Aaltoja.

1311006900_img-d41d8cd98f00b204e9800998e