Ja voi näitä maanantaiaamuja. Naisen pinna on yleisesti ottaen pidentynyt suorastaan lehmänhermoisiin mittoihin (kiitos avioeron), mutta viikonloppu ylittää pinnan palamista kuvaavan asteikon maksimilukeman. Jos pitäisi mainita yksi asia ylitse muiden mikä viikonlopuissa ylipäätään mättää, sen voisi tiivistää nykyiseen asumismuotoon. Kerrostalo kolmioon. Ahtaat tilat saavat sen asukkaat hyppimään toistensa nenille ja kipeäksihän se nenä siitä tulee. Myös kirjaimellisesti. Nainen kaipaa kaunista kotiaan, joka pistettiin lihoiksi avioerossa. Siellä lapset saivat viilettää ulkona ja tekemistä riitti. Nyt ollaan kerrostalossa, liian ahtaissa tiloissa ja tapellaan.

Lapsia on neljä ja aina joku nahistelee jonkun kanssa. Nainen toki muistaa lapsuudestaan kuinka kivaa ajanvietettä oli härnätä sisartaan, mutta harvoinpa sellaista joutilasta hetkeä oli. Iso rivitaloyhtiö tarjosi kavereita ja tekemistä muuhunkin kuin siskon ärsyttämiseen.

 

”Mulla ei oo mitään tekemistä”. Eetu Eskarilainen aloittaa lempilauseensa hokemisen lauantaiaamuna kello kahdeksan kolkytäjotain. Lastenohjelmat pyörivät ainakin kahdella kanavalla samaan aikaan ja Nainen haluaisi syventyä aamun lehteen pitkällä kaavalla. Mutta kun ei ole tekemistä. Eetu Eskarilainen seisoo päällään sohvalla ja potkii seinää, jonka takana Eero Esikoinen nukkuu teini-ikäisen untaan pitkälle iltapäivään. Nukkuu, vaikka pommi räjähtäisi vieressä.

Kerrostalohelvetti jossa Naisen tilapäinen koti sijaitsee vielä tulevat puoli vuotta, on siitä kummallinen, että siellä ei asu lapsia! Niitä pieniä humanoideja, jotka syövät räkää ja viihtyvät laumassa. Eetu Eskarilainen on iässä jossa dinosaurus- ja painileikit lajitovereiden kanssa ajavat sata lasissa ohi äidin kaikkien hyvien ehdotusten. Vain kaverit kelpaavat.

”Täällä ei oo kavereita. Mulla ei oo mit…” Joo, tiedetään:  …ään tekemistä!

Nainen yrittää olla yhdennaisen ohjelmatoimisto, sisäkkö ja valtakunnansovittelija, mutta pulkkamäet ja hoplopit eivät sammuta sitä mitä Eetu Eskarilainen eniten janoaa. Sitä haluaisi antaa niin paljon, ilonhippusia ja onnenhetkiä pienille eron repimille reppanoille, mutta on vain kaksi kättä ja neljä vailla olijaa.

 

Eri-ikäisten lasten kanssa pitää tehdä kompromisseja. Ja kun niitä eri-ikäisiä on neljä, paljon kompromisseja. Harva tekeminen ja meneminen osuu sellaiseen saumaan, että se kaikki miellyttäisi. Aina joku valittaa ja se joka valittaa, yleensä myös härnää muita. Ja kun sitä härnäämistä ja valittamista on kuunnellut koko viikonlopun, alkaa maanantaiaamuun mennessä pinna olla piukassa.

Neljällä lapsella on eri ruoka-, ohjelma-, musiikki-, vaate- ja kaverimaku. Aina jonkun mielestä ruoka on yökpahaa, televisiosta tulee juuri toiselta kanavalta mielenkiintoisempaa, lastenlauluja ei voi kuunnella oksentamatta tai sisaruksen kotiin tuomat kaverit ärsyttävät. Siis kahden vanhimman kaverit, sillä Eetu Eskarilaisella ei ole sellaisia täällä, eikä mitään tekemistä. Paitsi seistä päällään sohvalla ja potkia seinään lempilausettaan hokien. Nainen haluaisi huomioida kaikkia ja tehdä jokaisen kanssa jotain kivaa. Sillä seurauksella että venyy neljään eri suuntaan ja kuten keskiaikaisista piirroksista näemme, venyttäminen on ollut sangen käytetty ja viheliäinen kidutusmuoto. Vaikkakin tässä tapauksessa vain henkinen sellainen.

 

Neljällä eri-ikäisellä lapsella on myös toisistaan poikkeava vuorokausirytmi. Isot pitävät hereillä illalla, pienet aamulla. Teiniä on ihan turha yrittää saada sänkyyn 22.00 viikonloppuna. Ja aivan yhtä turhaa on yrittää saada Tytti Tarhalaista nukkumaan aamulla pidempään. Ihminen on rytminen eläin. Harmi vaan että Tytille viikolla muodostunut rytmi ulottuu viikonlopun yli. Toisaalta taas teinin kanssa parhaimman yhteyden saa yömyöhään. Tuon lajin yksilöt tapaavat olla virkeimmillään juuri silloin. Ne keskustelut ja hetket ovat tärkeitä. Ja, kostautuvat usein seuraavana päivänä. Ymmärrettävistä syistä Nainen haluaa olla kahden esikoisensa kanssa, jonka menetti erossa Lastenisälle. Vaikka se sitten tarkoittaisi tinkimistä nukkumisesta.

Naisen yöunet kutistuvat keskimäärin 25% mikä riittää näkymään sekä peilistä, että sen sisältä, mikä peilistä tuijottaa takaisin. Ja me kaikkihan tiedämme mitä liian lyhyet yöunet tekevät ihmiselle. Niinpä Poks, sanoi pinna.

 

Maanantai edustaa Naiselle sitä, mitä useimmille perjantai. Akkujen lataamista. Kunhan vaan tahmeasta aamusta on selvitty, alkaa ihana arki. Viisi armasta päivää arkea on taivaasta seuraava. Viikolla kaikilla on tekemistä, Eetu Eskarilaisellakin, ja illat ovat ihanan lyhyitä. Hermo ei kärähdä viikolla kertaakaan (paitsi tahmeana maanantaiaamuna). Muovaillaan, askarrellaan, unohdetaan että asutaan kerrostalohelvetissä jossa ei ole kavereita. Nainen kerää voimia taas seuraavaa pinnaa koettelevaa viikonloppua varten, jolloin pitää venyä neljään eri suuntaan ja kuunnella ikuista nahistelua. Kohtahan sitä on kesä ja asutaan rannalla ja puistoissa.

Kesän jälkeen tulee syksy ja muutto rivitaloon. Jos siellä sitten voisi taas Eetu Eskarilainenkin viilettää pihalla toisten nenää kaivavien ja riemusta kiljuvien lajitovereiden kanssa. Kuten ennen eroa, kauniissa itse rakennetussa talossa mäen päällä.  

 

Kesä, tule pian.