Kun talo on myyty, mennään risteilylle, lupasi Nainen Eero Esikoiselle ja Kalle Koululaiselle. Toisin kuin Lastenisä Patologinen Paskanpuhuja, Nainen myös pitää lapsille antamansa lupaukset. Ja niin koitti Tammikuinen iltapäivä jolloin Nainen täytti tankin ysikasilla (sitä uutta pirun kymppibensaa kun ei uskalla, sillä  kukaan ei voi kuitenkaan luvata etteikö muutaman vuoden kuluttua olisi sadanmetrin autojono korjaamolle, koska sattui pieni OHO) ja pakkasi lapsensa ja laukkunsa autoon. Niin, ne rangaspaineet. Eero Esikoinen sai kartturin vastuullisen ja hartioita painavan tehtävänsä lisäksi hoitaa nekin ja hyvin muuten hoitikin. Edessä kaksipistekaksi ja takana kaksipisteviisi -renkaineen Nainen kurvasi moottorilletielle iltahämärän laskiessa hellän kätensä jäisen tien päälle.

 

Ongelma numero yksi kohotti päätään vartin ajomatkan jälkeen. Naisella oli kyllä Turun kartta ja hienosti katsottu reitti satamaan. Mutta ei hajuakaan miten sille kirotulle Turkuun johtavalle ysitielle mennään.

 

Ongelma numero kaksi rääkäisi kun ensimmäinen ja sataanjotainkymmeneen kilometriin myös viimeinen huoltoasema sillä ysitiellä oli ohitettu. Pissapojasta ei tullut pisaraakaan ja jäinen tihkusade junttasi äskeisen moottoritien pinnasta noussee kuran iloisiksi raidoiksi tuulilasin pintaan. Aina kun vastaan tuli auto, Nainen näki noin kahden sentin siivusta edessä kiitävän tien valojen häikäisyn vuoksi. Niin, näki mikäli istui vinossa.

 

Ongelma numero kolme onkin jo sen verran nolo, että bloginpitäjä voi vain anonyymiteettinsä vuoksi sen tunnustaa. Nainen ei muistanut ennen matkaanlähtöä katsoa mistä ja miten vasta vähän aikaa (hyvin liukuva käsite) omistamaansa autoon tulee kaukovalot. Kun autojonoa johtanut ja turvallisesti tasan kahdeksaakymppiä ajanut Nissan kääntyi sivutielle, pääsi Naisen suusta pieni huokaisu. Letkanvetäjän ja valonheittäjän vastuullinen rooli lankesi Naiselle.  ”Vuoden naisautoilija”- titteli olisi takuulla heltynyt seuraavalla tavalla; Nainen ajoi selkä ja pää vinossa siitä kahden sentin raidasta katsoen ja piti samalla vasurillaan pitkiä päällä viiksestä. Siitä samaisesta, josta voi pikana väläyttää pientä keskisormea kolmion takaa eteen kiilaaville. Puolustukseksi sanottakoot, että ”viiksestä pitäen pitkät” oli ihan passeli ratkaisu. Vastaan tuli kuitenkin vähän väliä autoja, joten eesssuntaassun niitä olisi pitänyt renkata kuitenkin. Mutta koska jokainen päivä on tilaisuus oppia uutta, Nainen otti tämänkin mahdollisuutena päivittää tietonsa. Turkuun johtavalla tiellä ei ole huoltoasemia.

 

Nainen pääsi satamaan hyvän kartturin, jumalattoman tuurin ja yhden U-käännöksen ansiosta. Kaksikymmentä ajokortillista vuotta ei poissulje sitä tosiasiaa, että vaikka Nainen (omasta mielestään) on keskivertoa parempi kuski, hän on ajanut autoa vieraassa kaupungissa vain repsikan paikalta. Sanan varsinaisessa merkityssä.

Satamassa oli ihana iso laiva ja ilmassa käsinkosketeltava jännitys. Nainen yritti pyyhkiä pois ajatuksen, joka maalasi mieleen muistoja menneiltä risteilyiltä samaisella aluksella. Perheenä lasten kanssa, kaksin Miehen kanssa, lukuisia kertoja samalla laivalla. Jossain tuon sinivalkoisen hyljelogon takana oli myös hytti, jossa Eetu Eskarilainen oli saanut alkunsa Naisen ja Miehen perintötekijöiden kohdatessa toisensa sillä kauneimmalla tavalla.  Mutta mitäs näistä. Elämä vie, joskus myös sen kuuluisan saunan taakse ja pätkii turpaan.

Ihmisjoukko velloi kuin kevätlaitumelle lasketut lampaat kohti ovia, joista kulkemalla pääsi laivaan. Kalle Koululainen panikoi hieman, kun satakiloiset karjut yrittivät jyrätä pienen poikalapsen eroon emostaan. Nainen antoi terävää kyynärpäätään ja suloisinta hymyään. Lauma pysyi kasassa.

Hytin löytäminen oli oma ohjelmanumeronsa. No, tuli ainakin lenkkeiltyä kymppikerroksen käytäviä pitkin. Ja koska suunnistuksessa kannattaa aina ottaa maamerkkejä, ettei kiertäisi ympyrää, Nainen valitsi Coca Cola- automaatin sellaiseksi. Toimi. Sen koommin ei enää eksytty. Eero Esikoisella ja Kalle Koululaisella oli kiire päästä tutkimaan laivaa ja…pelikoneita. Koko risteilyn paras anti kahdelle koltiaiselle taisi olla kakskytsenttisten lataaminen erilaisiin koneisiin. Kalle Koululainen sai myös uusia ystäviä. Tukevasti humalassa ollut nainen näet löi hedelmäpelistä voittamansa kolikot pojan käteen. ”Khoskha shää oot niin shuloinen”. Ei poikani, täti ei karsastanut. Tädillä oli vain vähän, köh, matkaväsymystä ja siksi katsoi kieroon ja sönkötti. Nainen ei koskaan juo lastensa aikana yhtä siideriä tai viinitilkkaa enempää. Ehkäpä humalaiset ihmiset siksi herättivät hilpeyttä poikamerkkisissä. Ovat onnellisen tietämättömiä millaista olisi elää lasista lapsuutta.

 

Koska Nainen on luomakunnan ovelin eläin, oli tämänkin blogin pitäjä kehittänyt suunnitelman saada poikasensa ajoissa hyttiin nukkumaan. TaxFree rahoja ei tippuisi seuraavalle päivälle, ellei hytistä kuuluisi kolmen kaanonina kuorsaus puoleen yöhän mennessä. Pojat olisivat vielä halunneet nauraa humalaisille, mutta Naisen ei tarvinnut kahdesti muistuttaa melko köyhäksi muodostuvasta tuliaiskierroksesta. Kahdeltatoista kuului tasainen kuorsaus hytistä numero 10291. Onni oli myötä. Naapureina eläkeläisiä ja ainoa asia joka herätti yöllä oli Eero Esikoisen benjihyppy yläsängystä lattialle. Samainen Eero, joka muuten naureskeli pikkuveljensä takuulla tippuvan alas . Ei muuten tippunut. Eero Esikoinen sen sijaan kulki lopun matkaa iloinen violetinkirjava sarvi kulmakarvojen välissä. Sopi hyvin joukkoon toisaalta.

 

Aamu alkoi yhdeksältä, äläkysyminkämaanaikaa. Laivalta herääminen ilman pienintäkään krapulaa on eksoottinen kokemus. Aamupalalla oli hauska seurata kuinka tärisevä, kalpea ja punasilmäinen ihmiseksi kutsuttu eläin voi ollakaan. Monella oli uusi nousu jo heti aamusta. Tai vanha lasku meni vähän pitkäksi. Naista ja poikia hymyilytti. Eero Esikoinen söi aamupalaksi 9 munkkia ja lautasellisen pekonia. Siinä järjestyksessä. No, oltiinhan lomalla. Aamiaisen jälkeen kaksi onnellista varsaa kirmasivat rahojensa kanssa ostoksille. Nainen vietti laatuaikaa Parfymeriassa. Kaksi tuntia. Ihanaa! Kukaan ei vinkunut ”mennään jo”, ei tarvinnut seistä pallomeressä, ei istua pubissa Herra Lastenisän ottaessa tasoittavan oluen. Poikaset pysyivät samalla käytävällä ja kävivät välillä katsomassa oliko äitee hengissä. Ja olihan se. Enemmän kuin pitkiin, pitkiin aikoihin.

 

Nainen istui lastensa kanssa ravintolassa laivan perällä ja katseli loittonevia jäälauttoja. Eero Esikoinen oli hetki sitten kertonut, että Lastenisä ja Isänuusi olivat olleet täsmälleen samalla laivalla viikko sitten. Näitä samaisia tuoleja Kalle Koululainen oli kahdeksan vuotta sitten järjestänyt peräkkäin bussiksi ja laittanut tikrunsa kyytiin. Eero Esikoinen sai olla kuljettaja. Nainen katseli silloinkin merelle Herra Lastenisä vieressään. Täsmälleen samalla kohdalla, kuin nytkin. Kirveli. Muisto ja se, että Lastenisä ja Isänuusi olivat olleet täällä juuri hetki sitten. Siinäpä Naisen tarina tiivistettynä. Lasten kanssa risteilyllä, kun taas Lastenisä ja Isänuusi kutemassa jossain näistä hyteistä. Mikäpä muu siihen kirvelyyn auttaa, kuin HC-shoppailu. Nainen osti sittenkin sen ihanan nahkaisen merkkirahapussin, jota oli katsellut kaihoiten, Sen, joka oli Aivan Liian Kallis. Edellinen olikin Lastenisän antama kolmekymmppislahja. Teki mieli nakata se mereen, mutta koska meillä jokaisella on vastuu meriemme tulevaisuudesta, Nainen pakkasi kauan palvelleen ja edelleen Lastenisän kuvan sisältäneen punaisen lompakkonsa kassin pohjimmaiseksi ja siirsi korttinsa ja kuittinsa uuteen ihanuuteen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen Nainen ansaitsi parempaa.

 

Pientä kirvelyä lukuun ottamatta risteily oli mielettömän onnistunut. Nainen nauroi vatsalihakset kipeiksi. Pojilla oli hauskoja juttuja ja mieletön huumorintaju. Äidiltään peritty, ilman muuta. 22h suljetussa tilassa teki todella hyvää. Eero Esikoinen ja Kalle Koululainen eivät tapelleet kertaakaan koko aikana, mikä lienee Wirallinen Ennätys. Oltiin yhdessä, tiimi, perhe. Pieni ja vajaa, mutta perhe kuitenkin. Nainen omistautui lapsilleen, antoi aikaa, jutteli, vitsaili ja nauroi paljon.

 

Kotimatkalla Nainen kysyi Eero Esikoiselta menisikö tämä kotiinsa isänsä luo vai tuleeko Naisen luokse. Kalle Koululainen oli jo aikaisemmin ilmoittanut haluavansa nukkua omassa sängyssään kotonaan isiviikonlopusta huolimatta. ”Eikun mää tuun sun luo”. Eero Esikoinen luopui omasta huoneestaan, vuoteestaan ja tavaroistaan ja tuli mieluummin Naisen luo ahtaaseen kolmioon retkisängylle nukkumaan. Mikään maailmassa ei olisi saanut Naista onnellisemmaksi. Yksi lause, jonka äitiään pidempi ja viiksiä ylähuuleen kasvattava teini lausui auton sivuikkunaan kuin ohimennen. Eikun mää tuun sun luo…

Onni, maailman suurin ja pakahduttavin laskeutui jäistä tietä kyntävään siniseen autoon ja kietoi sormensa Naisen sydämen ympärille. Vaikka lapset olikin jaettu, Naisen sydämessä tulee aina olemaan koti kaikille neljälle.

 

 

 

Lavastettu tilanne! Poikain käsitys Suomalaisesta Risteilykulttuurista...