Päiviä jatkunut päänsärky tekee Naisesta kahelin. Takaraivolta silmien taakse ulottuva jyskyttävä helvetti ei lakkaa kokonaan edes pilleripurkilla käynnin jälkeen. Pakkausselosteessa lukee; pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa päänsärkyä. ”Tell me about it” ajattelee Nainen ja yrittää sinnitellä särkyineen. Pitäisi varata aika hierojalle, jotta kuukausien jumi niskoista laukeaisi. Pitäisi ulkoilla raittiissa ilmassa, vaikka pakkanen pakottaa pysymään sisätiloissa. Ja millä ajalla sitä sitten muka lenkillä kävisikään. Yöllä, kun lapset nukkuvat? Seli seli. Naisen tekee mieli mättää Fazerin sinistä, kunnes leuka puskee märkivää finniä ja farkunnappi lentää kahden metrin kaaressa. Väsyttää. Aina vaan väsyttää, vaikka kuinka nukkuisi.

Nainen syö vitamiinit, kalaöljyt ja karnosiinit ja silti väsyttää. Vire on vähintäänkin takakireä ja tunnelma pienessä kolmiossa sen mukainen. Lapsien sinänsä harmiton nahistelu saa maailmansodan mittasuhteet. Tiskivuori on aina kattoon asti, eikä kukaan saa likapyykkejään kulkeutumaan edes kylpyhuoneen kynnyksen toiselle puolelle. Aina vaan väsyttää.

Kesäksi kuntoon ja kymmenen kerran kuntosalikortti torppasi revähtäneeseen lihakseen. Sittemmin flunssa kaatoi petiin ja parannuttua tulikin kolmeakymppiä huitelevat pakkaset. Hiihdä siinä sitten. Seli seli. Ja kun *itutuksen makuun pääsee, *ituttaakin oikein isolla suuttimella.

 

Lapset tulevat Lastenisältä ja tarinat taas alkavat. Isänuusi Mustasurma on sitä mieltä, että lasten ei ole lainkaan tarvis syödä ruokapöydän ääressä, vaan loputtoman pelaamisen lomassa voi nauttia lounaan, päivällisen ja iltapalan tietokoneen tai Wiin edessä. Näkymättömät lapset lienevät Mustansurman mieleen. Ja koska Lastenisä menee Mustansurman perässä kuin pässi narussa, näkymättömät lapset ovat Lastenisänkin mieleen.

Äidin luokse palattuaan pitää tätäkin sääntöä sitten koetella urakalla. Ei, meillä ei pelata koko päivää ja iltaa. Ja kyllä, meillä syödään edelleenkin yhdessä ruokapöydän ääressä. Meillä ei myöskään lapset juo Coca Colaa, katsele CSI:tä, tai ryyditä keskustelujaan käyttämällä sen ruumiinosan rumempaa ilmaisua, mistä ovat aikoinaan maailmaan tulleet.

Kalle Koululainen koettelee rajojaan päivätolkulla ja juuri kun rauha alkaa laskeutua kerrostalokolmion pahviseinien väliin, tulee aika mennä Lastenisän luokse.

”Mä en mene sinne”

”No mikset muka”

”No kun se on ihan homo”

Umpiheterolta tuo viime näkemällä vielä vaikutti, mutta paha mennä sanomaan onko Lastenisä sittemmin rynnännyt karmeineen kaapista ulos. Ehkäpä ”homous” tässä tapauksessa lienee käsitteenä hieman toisenlainen.

 

 

Näitä korkealentoisia keskusteluja käydään aina ennen Isitorstaita. Lakkaamatta. Ja kun sieltä rakkauden ja rajojen pesästä (huom, ironiaa) sittemmin tullaan taas takaisin, alkaa rajojen paukuttelu. Kiristää.

Lapsilla on aina tullessaan jokin kiva pikku uutinen. Tällä kertaa se meni näin.

”Isi kävi katsomassa yhtä asuntoa. Se aikoo muuttaa samalle kadulle, kuin me. Siis sinne uuteen paikkaan kun se meidän kämppä syksyllä valmistuu”

Päänsärky suorastaan riemastuu tästä uutisesta. Siellä se kallon sisällä laulaa hoosiannaa kovaa ja korkealta.

Myönnetään, kunta on aika pieni, mutta on täälläkin tarpeeksi lääniä, ettei tarvitse saman kadun varrelle muuttaa. Lastenisän mukaan on kuulemma vain kätevää, että lapset voivat sitten seilata kahden kämpän väliä miten sattuu miellyttämään. Jos äiti kieltää pelaamasta koko päivää, voi aina ampaista isille. *ituttaa aika isolla suuttimella.

 

Lääkepurkin pakkausselosteessa lukee; pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa päänsärkyä. Saman varoituksen Nainen voisi laittaa myös entisen aviomiehensä päälle.