-"äiti, sulla ei ole enää perhettä". Eetu eskarilainen tapittaa kahdella sinisellä tähdellään suoraan naisen sieluun. "Onhan mulla. Me ollaan perhe, mutta isi ei enää kuulu siihen. Lapsi katsoo ilmeellä, joka luodaan tyhmien aikuisten tyhmille jutuille. "ei tää oo mikään perhe".

Isä, äiti, neljä lasta. Kaunis, uusi itse rakennettu omakotitalo mäen päällä, oma piha, tilaa telmiä. Lumiukot ja rattikelkat rauhassa pihalla.  Äiti, kolme lasta, vuokrakolmio kerrostalossa,  liian vähän tilaa ja olematon äänieristys. Lumiukot potkitaan paskaksi ja rattikelkat säilytetään kylpyhuoneessa. Ne pöllittäisiin varastosta nopeammin kuin se kuuluisa rusakko lähti makuulta. Vajaa, rampa, silvottu. Selitä siinä nyt sitten perheestä.

Perhe. Citarin kassajono. Isä nostelee maitopurkkeja hihnalle. Lapset nahistelevat, äiti hymyilee vaivautuneena. Uimaranta. Isä opettaa uimaan ja äiti syöttää vauvalle banaania. Eskarin Joulujuhlat. Isä ottaa valokuvia, äiti laulaa Joululauluja mukana. Puisto. Isä antaa vauhtia kein...  Aaaargh!  Ne vyöryvät joka suunnalta päälle. Perheet. Ovat vyöryneet jo männätoukokuusta, siitä päivästä kun nainen sai päähänsä olevansa onneton avioliitossaan ja muutti maallisen omaisuutensa liian pieneen kerrostalokolmioon, jossa rattikelkat säilytetään kylpyhuoneessa ja lumiukot potkitaan paskaksi.  Perheet. Onnelliset. Ehjät. Huutavat päin naamaa onneansa.  "Katso rampa, meillä on toisemme. Olemme sitä mitä sinä et ole. Ehjiä, onnellisia. Meidän kodeista tulee tervejärkisiä lapsia, teemme työmme, maksamme veromme. Katso, sinä meillä asumistukesi maksattava mukayhteishuoltajaäiti. Katso ja kadehdi". Ja nainen kadehtii. Kadehtii niin, että unohtaa kaikki ne itketyt yöt ja riidoista repaleiset päivät. Yksin. Sitä hän oli jo vuosia. Itki yksinäisyyttä liitossaan. Itkee nyt yksinäisyyttä erossaan. Järjellä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Perhe. isä, äiti, neljä lasta. Perhe tuo turvaa ja jatkuvuutta.  Perheessä on kaksi aikuista, mikä tekee elämän paljon helpommaksi. Mies on näet kätevä olla olemassa. Auton renkaiden ilmanpaineet, liian tiukka hillopurkin kansi, taulun paikka seinällä. Lapsenvahti, kantojuhta, hartianhieroja. Mies. Kyllä, se on aika kätevä omistaa. Ystävät alkavat pian korvata miestä. Niiden tilalle, jotka (sen toisen) puolensa erossa valitsivat, tulee uusia. Ystävät ovat painonsa arvosta kultaa. Ystävien miehet arvokasta lainatavaraa. Nainen pyytää, delegoi, opettelee ja huomaa selviävänsä. Hentoisesti, mutta selviää kumminkin. Perhettä nainen ei silti lakkaa kadehtimasta. Sellaista ehjää, jossa Herra Lastenisä Sohvasika olisi ollut muutakin kuin huutava suu suoltamassa solvauksiaan. Sellaista jonka mukamenetti, vaikka ei koskaan omistanutkaan.

 Niin, ne rengaspaineet-  opettaiskohan pojat huoltoasemalla, jos oikein nätisti pyytäisi?