Erotarinoita2019-07-30T12:39:48+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://erotarinoita.vuodatus.net/Erotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Kiitos ja kumarrus]]>Erotarinoita kertoo erosta. Elämästä, rakkaudesta, vihasta, kasvusta ja anteeksiannosta. Mutta eniten erosta. Se on kaksi vuotta pala matkaa. Erään eron tarina. Naisen.
Mikäli olet uusi lukija, olet sydämellisesti tervetullut. Kirjoituksia voit lukea hyppien tai kategorioittain, mutta parhaimman kokonaiskuvan saat aloittaessani alusta. Niin on tarinoilla näet tapana alkaa.
Erotarinoita on ollut rakas päiväkirja ja paljon enemmän. Se on poikinut huikeita oivalluksia. Lohduttanut. Opettanut. Auttanut eteenpäin. Mutta ilman Sinua, ilman kommentteja, kannustusta, sähköpostiin tulleita omia tarinoita tämä kaikki olisi vain ote päiväkirjaa.
Nöyrin kiitos siis Sinulle. Toivottavasti sait edes murto-osan siitä, mitä minä sain.
Kaikki tarinat loppuvat aikanaan. Kaikki loput ovat uuden alkuja. Luopuminen tuntuu haikealta, mutta merkitykselliseltä.
Erotarinoita päättyy siis tähän. Se jää leijumaan bittiavaruuteen, kunnes hautautuu kosmiseen tomuun. Tai kunnes Vuodatus toisin päättää. Tai Nainen rohkenee lähettää hyvin, hyvin karsitun version kustannustoimittajan giljotiiniin. Kaikki kommentit tulevat kuitenkin edelleen perille, kuten sähköpostitkin.
Vaikka Erotarinoita lopettaa, Nainen ei. Nainen jatkaa pohdintojaan elämän, rakkauden, vihan, kasvun ja anteeksiannon parissa. Ja sen eronkin.
]]>2012-12-01T09:35:01+02:002013-01-31T15:54:51+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/12/kiitos-ja-kumarrusErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Katso mua]]>Psykologiassa on käytössä termi ”korvaava kokemus”. Tällä tarkoitetaan löyhästi muotoillen kokemusta, joka voi missä tahansa elämänvaiheessa korjata sen alkuperäisen, rikki menneen. Yleensä tämä rikkoutuminen, tavalla tai toisella, on tapahtunut niiden vuosien aikana, jolloin ei ollut mitenkään mahdollista vaikuttaa kerääntyviin muistoihinsa. Lapsuudessa.
Takapenkiltä kuuluu kuusivuotiaan kirkas ääni. ”Katso mua, katseellasi häpäise ja palvo mua, virnistät ja luulet että vihdoin, sä näät, sä näät mut kokonaan” (Jonna Gaegae; Katso mua). Hieman epävireinen, mutta lapsenuskoisuudessaan hyvin hellyttävä. ”Laita äiti lujemmalle” Ja äiti laittaa.
Katso mua. Voi tyttö rakas.
Viikonloppu, lapset isilässä. Naisen päivä täyttyy askareista, liikunnasta, ystävistä ja rästihommista. Koira saa trimmauksen ja pitkän lenkin. Sitten tulee ilta. Nainen istuu suihkunraikkaana vasta kuuratussa asunnossaan ja vääntää peistä kahden välillä. Lähteä vai jäädä. Tähän asti lähteä on aina voittanut.
Hillityt kissarajaukset, kiharat ja korkokengät. Nainen keinuu paikkaan, johon maksaa ihan liikaa sisälle. Musiikki soi kovaa. Vesi maksaa 2,50 €. Tanssilattialla on lasinsiruja. Millään näistä ei ole kuitenkaan väliä. Vain sillä montako ”mitä sä juot” ja ”mistä sä tänne tupsahdit” määrittää illan onnistumisen. Katse. Hymy. Vesille heitetty verkko.
Katso mua.
Ja koko sen ajan kun Nainen lähtee yksin (alleviivaten ja lihavoiden) kotiinsa, riisuu kauniit vaatteensa, pesee hillityt kissarajaukset ja kampaa hiukset, menee nukkumaan ja herää taas aamulla vetääkseen saviset saappaat jalkaansa ja mennäkseen koiran kanssa kostealle pellolle, hän hymyilee. ”…luulet että vihdoin, sä näät mut kokonaan…”
Eivät ne näe. Eivät kokonaan.
Miten paljon naiset hakevatkaan, tiedostamatta tai tietoisesti, hyväksyntää. Katsetta. Korvaavaa kokemusta. Eivät ole tarpeeksi kauniita, ihania, hoikkia, lahjakkaita. Eivät, sillä se ainoa jonka ihailulla olisi ollut eniten väliä, ei ihaillut. Sitäkö Nainenkin hakee? Tarpeeksi monta kehua, imartelevaa katsetta, kaikkien niiden varhaisten vuosien edestä. Tämä ei koskaan käynyt mielessäkään, ei ennen kuin takapenkiltä kajahti kuusivuotiaan kirkas ääni.
Lastenisä on Tyttöprinsessan ainoa isä. Ainoa, jonka ihailulla on eniten väliä. Ainoa jonka sanat voivat niin syvälle sivaltaa, kuin ei ikinä enää. Kun tyttöprinsessa syntyi, Nainen ajatteli; tätä ei kukaan pysty pilaamaan. Ei mitään näin täydellistä. Ja syntymäparkaisustaan lähtien Tyttöprinsessa kietoi isänsä tiukasti soremensa ympäri. Lastenisä piti sylissä. Lastenisä nuuhki niskanukkaa. Lastenisä ihaili. Koska se on tyttö. Hauraampi. Herkempi. Silkkihansikkain silitettävä. Eikä Tyttöprinsessa edes ollut. Kolmen veljen kyljessä siitä kasvoi paikoin melkoinen naispaholainen. Lastenisä näki naispaholaisessa kuitenkin sen täydellisen pienen tytön. Niin Nainen sai oman korvaavan kokemuksen.
Sitten tuli ero. Lastenisä jäi Tyttöprinsessan elämään vain joka toiseksi viikonlopuksi. Neljä päivää. Mitä silloin tapahtuu, Nainen ei näe. Hän voi vain toivoa, että Lastenisä jatkaa siitä mihin jäi. Kasvattamaan tytöstään naista, joka kävelee saviset saappaat jalassa pellolla tuntien olevansa aivan yhtä kaunis kuin kahdeksan tuntia aiemmin. Eikä Tyttöprinsessan tarvitsisi koskaan laulaa takapenkiltä tuttuja sanoja ja ymmärtää äkkiä mitä ne tarkoittavat.
”Ja kun katsot mua, toivot että turvaan saat mut kannetua. Haikailet ja ootat että milloin, mä oon, mä oon sun kokonaan. En koskaan.”
Jonain päivänä Nainen tapaa miehen joka näkee hänet kokonaan. Sielun ja sydämen, kaikessa pimeydessään. Kaikessa valossaan. Näkee, koska Nainen haluaa hänen näkevän. Eikä siitä sylistä Naisen tarvitse enää pois pyrkiä.
]]>2012-11-23T20:52:01+02:002013-01-31T15:54:52+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/11/katso-muaErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Halvausanalyysi]]>Naisen elämää, tai pikemminkin maailmankatsomusta voi kuvailla useilla lauseilla. Eräs osuvimmista menee näin; Älä tee tänään sitä, minkä tekemättömyydestä saat huomenna paskahalvauksen.
Koko blogikirjoitus olisi mahdollista tiivistää tähän yhteen lauseeseen, mutta mikäli joukossa sattuu olemaan joku jolle käsite paskahalvaus ja dead line- paniikki ovat vieraita, avattakoon aihetta.
Sattuupa niin, että Naisen tulisi opetella koko sosiaalialan englanninkielinen sanasto. Päivässä. Nainen on lukenut aikoinaan kätilövastaavan ja saanut näin korvattua nykyisten opintojen peruskurssin, mutta siitä nyt ei ole huomista esitelmää varten kummoistakaan apua. Esitelmiä on sitä paitsi kaksi ja sanasto sellaista, jota kuullessaan suomeksikin nyökyttelee hyvin tyhjä katse silmissään. Ammattislangia.
Miksi vain päivä? No siksi, että sitä olisi ollut viikko. Tai vuosi. Mutta koska dead line on huomenna, niin…
Miksi oi miksi ihmisen tyhmyys käy käsikynkkää laiskuuden kanssa? Miksi vastenmielisiä asioita ei vain saa tehtyä ajoissa? Aina pitää panikoida, valvoa ja nippanappailla vaikka voisi ajoissa lukea, kerrata ja mennä levollisin mielin iltaisin nukkumaan. Että olen parhaani tehnyt ja se riittää. Sen sijaan Nainen valvoo edeltävän yön, hokee tyhmätyhmätyhmä ja nousee aamun ainoana ajatuksenaan; kolmen tunnin kuluttua tämä on ohi. Tämäkin. Kunnes tulee seuraava. Ja seuraava. Loputon jono dead lineja ja paskahalvauksia.
Sen sijaan että Nainen jatkaisi englannin paukuttamista takaraivonimiseen paikkaan, hän laatii aiheesta pika-analyysin. Ongelma; vastenmielinen asia. Ratkaisu; suorittaa vastenmielisyydestä huolimatta. Se mitä ongelman ja ratkaisun väliin jää on osa analyysia. Avainsana miksi?
Jokaisella meillä on asioita, joita teemme puolella ajatuksella ja asioita joihin intohimoisesti sytymme. Kaikkeen ei voi laittaa täyttä latinkiaan. Tämä on useille tuttua pitkässä parisuhteessa ja teini-ikäisen kasvatuksessa, joissa kannattaa valita minkä sodan haluat voittaa. Sillä jokaista et voi. Usko. Et vaan voi.
Naisen elämä on ollut enimmäkseen tuota puolen ajatuksen suorittamista. Sellaista semiuuvuttavien asioiden sarjaa jo monta vuotta. Tilapäisyyttä. Kunhan tämä vain on ohi ja suoritettu, päästään lähemmäksi maalia. Mutta se maalipa teki kepposet ja katosi. Puf. Tuosta vain. Ei tullut kultaista palkintoa, ei edes pronssisijaa. Siksi kaikenlainen ”kunhan nyt tämänkin tästä saan suoritettua, niin…” aiheuttaa niskakarvoissa ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Tästä on muistijälki. Tietoisuus, että kaikki epämiellyttävä, mutta jotain kohti pyrkivä ei ehkä tuotakaan tulosta. Säästä voimasi, valitse sotasi.
Analyysi on siis valmis. Mitä tehdä tiedolla? Alkaa lukea englantia ja oppia nöyryyttä sellaisten asioiden edessä, joille kuuluu nöyryyttä osoittaakin. Hah. Koska Nainen osaa esittää huonotkin puolensa itselleen edullisessa valossa, hän esittelee tästäkin sen toisen puolen.
Elämä on tässä. Nyt. Huomenna voi tulla Hornetin turbiini (tuntematta hävittäjäkoneanatomiaa) niskaan ja silloinkos ottaisi päähän että kuoli osaten miltei täydellisesti sosiaalialan englantia, mutta se viimeinen blogikirjoitus jäi tekemättä. Näin täydellinen englanti kompastuu sellaisen jalkoihin, joka antaa täydellistä polttoainetta intohimolle. Kirjoittamiselle.
Jonain päivänä Nainen horjuu maaliin. Uupuneena, kiitollisena että teki enkut ja kenkut. Vaikka vain puolella ajatuksella. Eikä se maali ole The Maali. Sen takana siintää seuraava. Ja seuraava. Mikäli Luoja vain elinpäiviä suo. Maalien välillä on tehtävä niitä itselleen epämieluisia asioita. Elää toisinaan sitku, ei nytku. Ja kuitenkin pidettävä kirkkaana mielessä, että maali on kuitenkin vain maali. Sinne matka on elämää.
Nainen lataa kirjoituksen blogiinsa, kaataa toisen kupin kahvia, huokaa syvään ja avaa englannin sanaston. Tervetuloa Hornetin turbiini, olen valmis.
]]>2012-11-21T10:34:01+02:002013-01-31T15:54:52+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/11/halvausanalyysiErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Onni]]>Tutkimusten mukaan ihmisen luovuus on huipussaan nelikymppisenä. Naisella on siis vuosi aikaa kirjoittaa kirja ja pitää taidenäyttely. Helppo nakki opiskelevalle yyhoomutsille. Niin, ellei sitten nelikymppisyyteen lasketa tulevaa kymmenvuotiskautta kunnes ajokortin numeroista saadaan nopealla matikalla ynnättyä vitosella alkava luku. Lisäaika ei kyllä olisi mitenkään pahitteeksi, vaikka periaatteessa se kirjakin on jo tehty. Se nyt vain sattuu olemaan mallia ”editoi raskaalla kädellä tai jätä moottoritielle ja katso miten rekka levittää sen hienoksi silpuksi pientareelle”. Ihan vain muutama miete kyseisestä tuotoksesta mainitakseen.
Toinen tutkimus kertoo ihmisen olevan onnettomin nelikymppisenä. Onnellisuus on U:n muotoinen kaari, jossa kyseinen numeropari köllöttelee pohjimmaisena. Ei tarvitse olla mensan jäsen ymmärtääkseen näiden kahden tutkimuksen yhteyden. Mitä ahdistavampaa elämä on, sitä lujemmin Nainenkin luo. Pako. Sitähän se on. Pako maailmaan, jossa ei ole onnellisuuskäyriä ja oikeassa olevia tutkimuksia. Tässä kyseisessä luovuutta koskevassa ovat toki olleet mukana ihan toisen sarjan painijat kuin Nainen. Ihka oikeat kirjailijat, kuvataiteilijat ja muusikot oikeine näyttöineen.
Nelikymppisellä on jo poljettuja kilometrejä joista jakaa. Tarpeeksi virtaa toteuttaa ideoitaan. Ja onnettomuus huipussaan. Keskimääräisesti tietenkin, sillä jokaisen ainutlaatuinen elämä joko laahaa jäljessä, kiiruhtaa edellä tai sitten kulkee täsmällisesti viisaampien meille kertomien virstanpylväiden mukaisesti.
Ja sitten tulee muuttuva tekijä. Eräs suuri vakuutusyhtiö teetti taannoin kyselyn, jonka mukaan ihmiset uskoivat / kertoivat elämän olevan onnellisinta, tadaa, nelikymppisenä! Ikähajonnan ollessa 18-74v, voidaan esittää tietenkin kritiikkiä siitä, että nuoret ne kuvittelevat ja vanhemmilla aika kultaa muistot. Entäs me kohderyhmäläiset sitten?
Onni. Kel onni on. Miehen nimi. Inno toisinpäin.
Kukaan toinen ei voi tehdä meitä onnelliseksi. Lastenisä yritti kyllä kaikkensa, jotta Nainen olisi ymmärtänyt edellinen lauseen vääräksi. Kunhan Nainen vain olisi ollut toisenlainen, niin…blaa blaa blaa.
Onni löytyy itsestä. Arjesta. Pienistä asioista, joista tulee yhdessä isoja. Jos kukaan muu ei voi tehdä meitä onnelliseksi, niin eikö sitten sama toimi toisinkin päin? Kukaan muu ei voisi tehdä meitä myöskään onnettomaksi. Lastenisä oli sekä oikeassa, että väärässä. Toinen ihminen voi tehdä meidät onnelliseksi, aivan kuten onnettomaksikin. Mutta se mitä kannat sisälläsi, määrää kumpaan suuntaan arpa lopulta lankeaa.
Nainen sai taannoin viestin ystävältään kello kaksikymmentäkaksijotain. ”Kiitos että olet elämässäni”. Miten ihana, lämmin läikähdys kävikään Naisen sieluriepuun.
Ihmisen perustarve on kuulua johonkin. Olla vuorovaikutuksessa. Tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kuulla ja nähdä. Ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Joidenkin onni on rakkaus, toisten ystävyys. Lapset. Perhe. Työ. Harrastus. Lemmikki. Lista on loputon, eikä siinä ole ainuttakaan väärää veikkausta. Vaikka elämä olisi kuinka onnetonta, raskasta ja tarkoituksettomalta tuntuvaa, siinä on paljon onnenhippuja. Kuitenkin.
Yksi ihmisenä olon oudoimpia asioita on, että voit olla yhtä aikaa onnellinen ja onneton. Ja juuri kun ajattelet asioiden olevan, jos nyt ei loistavasti niin ainakin hyvin, alkaa takuulla sataa kuraa niskaan. Sillä taatusti tulee vastoinkäymisiä. Joillekin tiheämmin, toisille harvemmin. Sellaista ihmistä ei olekaan, jota ei aina välillä kohtalo potkisi. Vaikka aika usein he tuntuvatkin naapurissa asustavan. Ajavat audilla. Voittavat arpajaisissa ja näyttävät ärsyttävän, no onnellisilta. Hannu Hanhet...
Kuluneet kaksi ja puoli vuotta ovat olleet Naisen elämän hirveintä aikaa. Ihan luokatonta paskaa toisinaan. Samalla kuitenkin ihaninta. Ja ehdottomasti onnellista kaikessa murheessaan. Kahden ja puolen vuoden aikana Nainen on siivonnut isolla kädellä. Inventoinut, laskenut ja punninnut. Ja jäänyt plussan puolelle kuitenkin. Läheiset, niissä se onni lopulta on. Ihmiset, joilta saa ja joille antaa. Jotka laittavat illalla kello kaksikymmentäkaksijotain tekstiviestin. Jotka saavat nauramaan. Itkemään. Tuntemaan.
Kel onni on, se onnen kätkekööt. Mutta vain sydämeensä.
]]>2012-11-18T13:15:01+02:002013-01-31T15:54:52+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/11/onniErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Henkinen laskupino]]>Velkaneuvonnassa törmätään usein ilmiöön, jossa henkilöllä on jo niin paljon velkoja perässä, että hän on yksinkertaisesti lakannut avaamasta laskuja. Ei ole enää suunnitelmaa mihin näistä riittää rahat, mikä on tärkeysjärjestys ja mitä tapahtuu jos en pysty tätä maksamaan. Kun laskuja ei avaa, niitä ei ole. Ahdistusta elämänhallinnan menettämisestä kyseinen pään hiekkaan hautaaminen ei todennäköisesti poista, mutta eipä sitä taida pään nostaminenkaan enää tehdä. Naisella ovat kyllä laskut suhteellisen ojennuksessa, mutta hänen henkinen laskupinonsa kasvaa ihan rauhassa pölyä ja ahdistusta. Avaamatta. Niiden päällä lukee ”tee nämä”.
Pitäisi. Pitäisi varata aika lääkäriin. Kilpailuttaa kännykkäliittymä. Etsiä se viisi kertaa uusittu kirjaston kirja, joka katosi. Pestä auto. Soittaa mummille. Laittaa nettiin ilmoitus tyttöprinsessan luistimista. Kerrata sosiaalialan sanasto englanniksi. Vaihtaa lakanat. Pyyhkiä rasvaiset sormenjäljet ovista. Keksiä opinnäytetyön aihe. Imuroida. Viedä koira lenkille ja maalipurkki eteisen lattialta varastoon. Varata kevään harjoittelu. Venytellä. Täydentää runokokoelmaa. Katsoa huomiseksi vaatteet lapsille ja laittaa tyttöprinsessan eväät. Lukea tenttikirja. Lakata kirjoittamasta blogiin ja nousta sohvalta. Niin ja pitäisi tehdä ne kaksi työlainsäädännön tehtävää, joiden palautuspäivä oli tänään ja joihin Nainen sai viikon lisäaikaa. Se vaatisi taas takaisin sohvalle istumista ja nythän pitäisi viedä jo koirakin.
Pyykkikone linkoaa, edelliset neljä korillista odottaa kaappeihin menoa. Naisen henkinen laskupino kasvaa pölyä ja ahdistusta. Ei ole enää oikein järkeä avata niitä.
Millä meitä mitataan? Teoilla, vai tekemättä jääneillä? Naiselle tämä on käynyt hyvin selväksi viimeisen kahden vuoden aikana. Ei sillä ole merkitystä, että venyy ja paukkuu milloin kenenkin mittojen mukaisesti. Ruokkii, paikkaa, pesee, vie, hakee ja ennen kaikkea muistaa. Muistaa laittaa luistimet Eetulle kouluun ja mennä Kallen vanhempainvarttiin. Muistaa antaa kaksi euroa kouluun ja eväät tyttöprinsessalle. Lelupäivän. Kurahousut. Varahanskat. Tankata. Verkkopankin salasanan. Siskon syntymäpäivän. Laskut. Allekirjoittaa matikankokeen. Patterit pyöränlamppuun ja wc-paperia kaupasta.
Ei sillä ole merkitystä, että kaikki ovat hengissä, ruokittu, kynnet leikattu ja korvat puhdistettu. Paitsi koiran. Siitä tuli viimeksi sanomista eläinlääkärissä täyden odotussalin kuullen, kun Nainen haki nukutuksesta heräävän valuvikakorjatun lemmikkinsä. Ja vaikka Nainen oli ne korvat juuri edellisenä iltana puhdistanut ja karvat nyppinyt, sai saatteeksi; tältä rodulta pitäisi hei joskus korvatkin puhdistaakin.
Mummoltas pitäis.
Vain sillä on merkitystä, mitä jää tekemättä.
Kuristaa ja itkettää. Nainen priorisoi ja delegoi. Kiemurtaa ja kerjää. Lastenisä käy ostamassa Kallen kanssa farkut ja vie Tyttöprinsessan torstaina lääkäriin, sillä Nainen vie Eetun maanantaina ja Kallen keskiviikkona, eikä osta kenellekään farkkuja. Tyttöprinsessa saa huutokohtauksen. ”Mä haluun äitin, yhyäää!”
Kaikki haluavat. Naisen josta ei riitä. Naisen, jonka laskut jäävät avaamatta.
Lapset syyllistävät, tekemättömät tehtävät. Elämä. Kun mikään ei riitä. Perkele. Antakaa jo niitä havuja. Vaikka päin näköä.
Velkaneuvoja tekee asiakkaan kanssa maksusuunnitelman. Se alkaa sillä, että kuoret avataan ja tilanne kartoitetaan. Nainen vetää syvään henkeä, avaa kalenterinsa ja kirjoittaa perjantain kohdalle isoilla kirjaimilla; Tee työlainsäädännön tehtävät ja kaksi isoa huutomerkkiä perään.
Ja jos oikein tarkkaan katsoo rantaviivaa, voi nähdä kuinka yksi pää nousee hiekasta.
]]>2012-11-13T17:59:01+02:002013-01-31T15:54:52+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/11/henkinen-laskupinoErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Isänpäivä]]>Isänpäivä ei herätä enää minkäänasteista melankolista ailahdusta. Ei haikeutta, surua, mitään. Ainoa asia joka saa Naisen tänä liputuspäivänä ärsyyntymään on tauoton sade, joka tekee koiran kanssa lenkkeilystä kaikkea muuta kuin nautinnon. Tänään on isänpäivä. Lapset ovat isällään. Piste.
Oli aika, jolloin juhlapyhät kuolivat kerralla. Ja tuli aika, jolloin ne syntyivät uudelleen vailla perhejuhlan leimaa. Se mitä tapahtui välissä on pitkän ja itkun tulos. Isänpäivää voi viettää myös äiti, joka hoitaa taloudessaan kyseistä virkaa. On nainen ja siinä ohessa vähän mieskin. Korjaa, painii ja keppostelee. Ei omista isäkarhun vahvoja käsiä, mutta äitikarhun valtavan sydämen. Ja mitä tehdä käsillä, jos sydän puuttuu?
Isä on kallio, lämmin ja vahva nojata aurinkoisena päivänä. Sateella toisinaan petollisen liukas, mutta sen kun tietää osaa askeleensa asettaa.
Isä on luja. Pysyvä. Ikuinen. Ja kun se ikuinen sitten lähtee seuraavan helman perään, jää äiti isäksi korjaamaan, painimaan ja keppostelemaan. Viettämään yksin isänpäivää, joka on vähän hänenkin päivänsä taloutensa ainoana vanhempana.
Älkää käsittäkö väärin. Isät ovat kyllä päivänsä ansainneet. Askartelut, kortit ja halauksensa. Maailma on täynnä ihania isiä. Kunpa he ymmärtäisivät arvonsa. Tai ei. Kunpa heidän arvonsa ymmärrettäisiin.
Naisenkin lapsilla on isä. Ei kummoinen, mutta isä kuitenkin. Persiillepotkittava nahjus, joka oikein potkittuna pääsee kyllä perille. Tai sinne suuntaan. Mikäli ei siis eksy matkalla. Ja tänään lapset ovat isällään, ainoalla miehen mallilla, joka heidän elämässään käy joka toinen viikonloppu. Nainen istuu oman isänsä kahvipöydässä kera kahden eronneen sisarensa ja miettii että olisihan tässä voinut toisinkin käydä. Olisit iskä tonttisi muinoin hoitanut paremmin, voisi tyttärilläsikin olla toisin. Jos ei muuten niin miesvalinnan suhteen. Minkäs teet. Niillä palikoilla kukin leikkii, jotka on Isossa Jaossa saanut. Isäkin.
Isänpäivä. Ei tunnu enää miltään.
Kaksi vuotta sitten Nainen itki. Kalle Koululainen teki Lastenisälle kortin, jota ei koskaan antanut. Koska koulussa piti tehdä niin. Ja Tyttöprinsessan tarhassa oli isänpäiväkahvit edeltävän perjantain iltapäivänä. Nainen haki lapsen pois sitä ennen.
Erolla ja lapsilla on yksi numero, kolmekymmentätuhatta. Niin montaa lasta ero koskee joka ikinen vuosi. Siis todellakin, joka vuosi. Ja joka ikinen vuosi nämä lapset askartelevat kouluissa ja tarhoissa isille kortteja. Niillekin, joita ei voisi enää vähempää heilauttaa entisen liiton lapset. Vakiovastaus on, että voihan sen kortin toki tehdä vaarille, kummille tai koiralle. Aliarvioiden lapsen älykkyyttä ymmärtää, ettei se ole sama asia. Ei sama asia lainkaan.
Ei Naisella ole tähän mitään järkevää sanottavaa. Isänpäivästä on eron jälkeen tullut hänelle ihan tavallinen sunnuntai. Lapset saavat kuitenkin pitää isänpäivänsä juhlasellaisena ja antaa aikaisen aamuherätyksen aamiaisineen. Nainen ei näin enää koskaan juhli.
Sen sijaan Nainen juhlii tänään vanhemmuuden päivää. Ottaa kaukosäätimen ja kaljan ja kellahtaa sohvalle. Joskus on ihan kiva olla taloutensa ainoa isä.
]]>2012-11-11T21:07:01+02:002013-01-31T15:54:52+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/11/isanpaivaErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Häntä pystyyn]]>Kaksi päivää kesti Naisen universaali miesviha itsesäälisellä maailmantuskalla ryyditettynä. Kolmantena hän hyvästeli laihaksi laimenneet murheensa ja nosti häntänsä hyvin pystyyn. Kissat putoavat aina jaloilleen. Niin teki tämäkin.
Rakkaus ei tule etsien, eikä pakottamalla. Ja vaikka miehet pitäisivät tunkkinsa koko loppuikänsä, siinähän sitten pitävät. Pakit yhdeltä komistukselta, joka lapsiluvun kuullessaan alkoi laskea yks plus yks ja luikki käpälänimiseen mäkeen, kertoo enemmän komistuksesta kuin Naisen elämäntilanteesta.
Keskustelu Viisaan Ystävän kanssa avasi Naiselle uusia ajatusuria. Tai oikeastaan kyseisen ladun näytti Naiselle eräs ihana ja viisas Rapumerkkinen mies (ei se treffihemmo), mutta Viisas Ystävä viimeisteli ajamalla perässä latukoneella. Kiitos näistä oivalluksista.
Ihan alkuun on todettava, että jos ja kun mies luikkii karkuun Naisen elämäntilanteen kuullessaan, hän saa luikkiakin. Heihei. Ei tule ikävä. Tai no aluksi ehkä, mutta parempi näin. Sillä tämän lajin uros näkee silmissään tiskivuoret, maksamattomat laskut ja alati avoinna olevat suut. Niitä pitää ruokkia ja ne huutavat huutamasta päästyään vaikka ne on juuri ruokittu. Sää et mua määrää. Ja mä haluun ja haista *****! Ja niitä on hei neljä! Ei auta, vaikka Nainen kuinka vakuuttaa, ettei etsi sohvalleen kaukosäätimen pidikettä. Ei arkiaamuihinsa vessantukkijaa. Eikä ainakaan isää lapsilleen. Miehen voi olla vaikea ymmärtää, että Nainen haluaa miehen vain itselleen. Aikuiseen suhteeseen. Omat kämpät, omat harrastukset. Lasten kanssa vain sitä juhlaa. Leffaa ja joskus Korkeasaareen. Luulisi kelpaavan. Mutta ei. Kenties niin moni nainen on värittänyt saman kuvan hieman toisilla tusseilla. Mies tarvitaan taloon piikomaan, hoitamaan lapsia ja maksamaan sen kaiken. Kertaa neljä.
Jossain tuolla kävelee joku, joka näkee saman kuvan kuin Nainen. Jolla on samanväriset tussit, mutta ei tietynsuuntaisia ennakkoluuloja. Ehkä Nainen ei koskaan tapaa häntä. Ehkä tämä elämä menee näin. Kuten sanottu, Naisella oli jo yksi suuri rakkaus. Toisille ei suoda sitäkään. Miten itsekästä on toivoa mitään enempää.
Ihmisen ikävä vaihtuu liikunnan tuomaan euforiaan. Salilla nousee rautaa enemmän kuin koskaan. Koiran kanssa lenkit pitenevät. Vielä kun saisi lumen maahan ja sukset alle. Hätäkös tässä. Kissat putoavat aina jaloilleen.
]]>2012-11-06T09:59:01+02:002013-01-31T15:54:53+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/11/hanta-pystyynErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Paska CV]]>Nainen, jolla on enemmän kuin suotavat 1,7 lasta näyttää muumimammalta ja puhuu lakkaamatta jälkikasvustaan. Yksinhuoltajana häneltä kyllä irtoaa helposti, mutta se yksi paikka on kuin kahden auton talli…Jep. Törmäsit juuri samaan stereotypiaan, kuin Nainenkin viimeaikoina.
Mies etsii aina lähtökohtaisesti neitsyttä. Kukaan täysipäinen nelkytplus ei tietenkään pidä enää kovin realistisena mahdollisuutena soittaa ensiviulua, mutta mitä enemmän naisella on aamiaispöydässä ruokittavia, sitä kauempana hän on tuosta puhtauden kuvasta. Ei auta, vaikka kuinka kertoisi lapsilla olevan isä ja elättäjä ja haluavansa aikuisen ja tasaveroisen suhteen. Itselleen. Ei lasten vuoksi. Mutta neljä lasta ei nyt vain ole paras CV mitä tulee uusien suhteiden aloittamiselle.
Nainen alkaa pyöritellä päässään sanoja kuten käytetty, pilattu, hankala. Väkisinkin katse painuu lattiaan sen entisen pilkesilmäisyyden sijaan. Ei maksa vaivaa. Niin monta kertaa on toistunut sama kuvio:
Fiksun oloinen mies lähestyy. On hyvin innostunut. Juttelee. Herättää mielenkiinnon. Kysyy lapsista. Ja Nainen kertoo. Neljä lasta, joista kolme asuu luonaan. Oho. Ja niin Nainen katsoo loittonevaa selkää ja miettii mitä tässä nyt oikein tapahtui? Se mitä tuon oho ja loittonevan selän väliin mahtuu, kertoo miehen sivistyksen tasosta. Joillakin on sitä enemmän, joillakin vähemmän. Nähty on.
Miksi lähteä edes ajatuksesta, että joku voisi koskaan enää tulla Naisen elämään ja jäädä? On paljon järkevämpää tehdä itselleen siveyssopimuksen pidemmälle viety versio. Sen lisäksi että pidättäytyy seksistä, lupaa myös pidättäytyä minkäänlaisesta mahdollisuudesta tulla taas torjutuksi. Ei pilkettä. Ei sutinaa. Ei mitään mikä voisi loukata niin, kuten naisen arvottaminen synnytysten perusteella. Vinkkinä vaan miehet, se todella loukkaa.
Ei sillä, että Nainen olisi mitään varsinaisesti ollut etsimässäkään. Ei ainakaan hampaat irvessä. Eikä todellakaan ketä tahansa.
Kyllähän Nainenkin kelpaisi. Hampaaton Pera 59v lähiöpubista lojuisi mielellään Naisen sohvalla lapsiluvusta huolimatta. Ainakin niin kauan, kuin jääkaappi sisältää makkaraa ja kaljaa. Niin ja sitten on se yksi, joka 2,5 vuotta erosta jaksaa näköjään tasaisin väliajoin ehdotella viikseen vetämistä. Joo. Yäk.
Mutta ei hätää. Kunhan vaan kuluu tarpeeksi vuosia, alkaa Naisenkin markkina-arvo suhteessa nousta. Mitä vähemmän lapsia asuu enää kotona, sen parempi. Eli kymmenen vuoden kuluttua helpottaa. Vau. Mutta Nainenpa ei odota narikassa kymmentä vuotta. Miehinen ajatusmaailma kun nyt vain sattuu olemaan sen suuntainen että Naisella on tasan yksi kahden sanan lause sanottavana.
Pitäkää tunkkinne.
]]>2012-11-04T18:00:01+02:002013-01-31T15:54:53+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/11/paska-cvErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Rapu Mies]]>Yritys ja viritys Rapu Miehen kanssa loppuu ennen kuin pääsee oikein alkuunkaan. Syvälliseen pohdintaan taipuvainen Nainen löytää heti oikean analyysin alkulähteille. Ensinnäkin ja isoimmin, SE tunne jää Naiselta uupumaan. Pientä merkkiä kyseiseen suuntimoon oli kyllä aluksi, mutta sitten tapahtui jotain. Tai oikeastaan, sitten jäi tapahtumatta jotain.
Naisella on ollut onni saada kokea elämänsä rakkaus isolla R-kirjaimella. Aito ymmärrys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet yhdistettynä jonkinasteiseen sielun ykseyteen. Sellaisen voi kai kohdata vain kerran elämässä. Vanhat kirkot ja hautausmaat. Kaupunkilomat. Lakritsajäätelo. Kotimaiset sarjat. Taidenäyttelyt ja museot. Bruce Willisin elokuvat. Spontaanisuus. Keskustelut ja pohdinnat maailmankaikkeuden tilasta. Sellaiset seikat yhdistivät Naista ja hänen elämänsä suurinta rakkautta. Niin, sen pohjattoman intohimon lisäksi. Mikäli luulit Lastenisän yltäneen edellä mainittuihin, joudut pettymään. Naisen elämän suurin rakkaus oli Mies Ystävä.
Miksi Rapu Mies ei yltänyt samaan? Tarkastellaanpa ensin, millainen mies ylipäätään soittaa Naisen kannelta. Unohdetaan kuitenkin sellaiset itseisarvot, kuten pään ja elämän pitää olla kunnossa, ja ainakin isot linjat kohdallaan. Väkivaltaa ja alkoholinkulutusta lienee tässä edes turha alkaa avata. Mutta. Miehessä pitää olla tunteita. Hänen on pitänyt kokea ilon lisäksi tarpeeksi surua, jotta voi ymmärtää vain niiden kautta tulleensa ihanaksi itsekseen. Miehellä pitää olla hiljaista nöyryyttä ja kunnioitusta sen edessä, että elämä voi koska tahansa ottaa kaiken pois, mutta myös röyhkeyttä ajatella olevansa vain itse vastuussa onnellisuudestaan. Miehen pitää olla sinut entisen elämänsä ja siihen kuuluneiden ihmisten kanssa. Exää vihaava mies saa Naisen analyysianturit nousemaan. Rakkauden vastakohta kun ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.
Miehen pitää koskea. Silittää, paijata, pitää kainalossa. Antaa Naisen olla toisinaan nainen ja toisinaan jätkä. Miehen pitää ymmärtää mitä eroa on panolla ja rakastelulla ja miksi niitä molempia tarvitaan. Miehellä tulee olla mielipiteitä ja arvoja, mutta kyky suvaita myös toisenlaisia. Kaikenlaiset ääri-ismit ovat vieraita sangen suvaitsevaiselle Naiselle.
Miehen ei tarvitse olla täydellinen illallinen. Vaatimatonkin ateria maistuu mahtavalta, kunhan on tarpeeksi nälkä. Kunpa miehet ymmärtäisivät miten sitä nälkää kerätään. Flirtti, kissa-hiirileikki, vanha kunnon piiritys tekee nälkäiseksi. Ja kun Nainen on nälkäinen, hän syö oikein mielellään. Vonkaavat ja perse edellä puuhun, eli suoraan seksiin tähtäävät miehet saavat naisen vain näykkimään ateriaansa. Sori, ruokahalu meni. Kun ei ollut sitten tarpeeksi nälkä kuitenkaan.
Miehellä saa olla omat ystävät, harrastukset ja omituisuutensa. Naisellakin on. Mutta viedäkseen Naiselta jalat totaalisesti alta, täytyy miehen ymmärtää haluta Naisen ruumiin lisäksi tämän sielua. Olla aidosti kiinnostunut mitä Nainen ajattelee. Kyetä puhumaan vaikka jokaisen lumihiutaleen ainutlaatuisuudesta suhteessa toiseen siinä missä hullummista haaveistaan. Eikä hätää, vaikka mies ei kaikessa machoudessaan vielä tunnistaisi herkkyyttään. Hiomattomat timantit Nainen kyllä haistaa uskomattomalla vainullaan. Ja kun mies sitten huomaa itkevänsä hylätyksi tulemisiaan ja syvimpiä traumojaan, hänen pitäisi kaiken sen häpeän yli nähdä miten polvillaan Nainen on tunteisiinsa yhteydessä olevan miehen edessä.
Sellaista kaikkea miehen pitäisi olla. Edes jotain näistä. Vaikka tykätä lakritsajäätelöstä, jos ei muuta. Silläkin pääsee jo alkuun.
Ja sitä paitsi, mies jossa avioero herättää vain pohjattomia vihantunteita, eikä kykyä nähdä mitään positiivista siinä että on elänyt ja rakastanut, voi hankkia vierelleen naisen, joka osaa katsoa yhtä kapean putken läpi. Nainen pitää mielellään leveän perspektiivinsä mitä asioiden eri puolinen merkityksen ymmärtämiseen tulee. Niin ja vapautensa. Kunnes tulee joku, jonka kanssa on SE tunne.
Tällä kertaa se ei ollut Rapu Mies.
]]>2012-10-31T17:53:01+02:002013-01-31T15:54:53+02:00https://erotarinoita.vuodatus.net/lue/2012/10/rapu-miesErotarinoitahttps://erotarinoita.vuodatus.net/<![CDATA[Syysloma]]>Syysloma. Aikaa järjestää liian pienet lasten kaapeista, kaivaa talvikamppeet ja tavata ystäviä. Syysloma. Aikaa maata kuumeessa, kuunnella alituista tappelua ja keksiä satayksi tapaa kuvailla sana turhautuminen toisin.
Jep.
Tunnolliset ihmiset sairastavat lomillaan. Se on kuulkaa paskapuhetta. Ensinnäkin mitähän tunnollista on siinä, että lapset kulkevat vieläkin liian kepeissä hepenissä, pyykkikori tursuaa yli ja koira kiipeilee seinille kunnon lenkin puutteessa? Ai työorientoituneet tunnolliset ihmiset sairastavat lomillaan. Entäs ne kaksi pitkää esseetä, jotka piti tehdä syyslo…köh...anteeksi…itsenäisen opiskelun viikolla. AMK ei näet tunne käsitettä loma. Lomalla sairastamisessa ei ole mitään tunnollista. Pelkkää kuraa koko touhu.
Taloutensa ainoana piikana Naisen on tehtävä vähintään sellaiset seikat, kuten ruuanlaitto ja kaupassa käynti päässä pyörivästä huvipuistosta huolimatta. Hanskat ovat hukassa, sisko kiusaa ja mää en saa hammasharjaakaapista- pomppauttavat Naisen säännöllisin väliajoin ylös hetekan pohjalta. Lapsilla on leijonan vaisto. Ne haistavat heikon ja laumastaan jälkeen jäävän ja hyökkäävät sääliä tuntematta kimppuun.
Otos yksi; Nainen makaa sohvalla. Sisko ja sen veli leikkivät dinosauruksia. Mahtava ”KRÄÄÄ” huuto toistuu milloin yksiäänisenä, milloin kaanonina, kunnes Naisen pää sanoo naks.
”Voitteko mennä omaan huoneeseen leikkimään? Oikeesti hei…äiti on kipeä”
”Ei voida. Siellä ei ole tilaa”
Ei tietenkään. Lastenhuone nyt kun vain sattuu oleman barbien, pokekorttien ja majaleikkien iloinen sekamelska.
”Jos te olette täällä, te olette h i l j a a. Nyt äiti ei jaksa."
Niin kuin se nyt petoja kiinnostaisi. Jos äiti ei jaksa, niin onpahan jo valmiiksi makuulla. Ja niin valtava KRÄÄÄ jatkuu, kunnes leikki päättyy näyttävään erimielisyyteen kumpi on lihansyöjä ja siten ravintoketjussa korkeammalla.
Nainen huokaa, ottaa Buranan ja tarttuu imuriin. Kaunis kiitos sille, joka keksi laittaa kuorma-autollisen kariketta tämän piskuisen rivitalopätkän ulosmenoaukkojen välittömään läheisyyteen. Se kun kulkeutuu kätevästi märkien saappaiden pohjissa sisälle asti.
Voi miten ihanaa olisi, jos joku ottaisi ohjat. Täyttäisi jääkaapin, jonka kaksi murrosikäistä poikamerkkistä imuroi tyhjäksi jo ennen kuin saat kannettua kassit autosta sisälle. Valvoisi, että huone siivotaan. Hampaat pestään. Ruoka syödään ja astiat laitetaan koneeseen. Mutta eniten. Voi miten ihanaa olisi käpertyä lusikkaan, tuntea ihon tuoksu ja lämpö omaa vasten. Taantua pieneksi ja hoivattavaksi sen kaiken vahvuuden ja jaksamisen sijaan. Voi miten ihanaa olisi olla pieni ja heikko ja avun tarpeessa.
Neljäntenä yönä kuume nousee korkeammalle kuin kertaakaan. Aamulla se on poissa. Nainen kerää tyhjät jogurttipurkit tiskipöydän reunalta, nostaa kaksi täyttä roskapussia allaskaapista ja laittaa koiralle hihnan.
